Arkisto | tammikuu, 2009

Älkää päästäkö windiä Seppälään jos sillä on vähänkään rahaa. (maanantai)

28 Tam

Siitä nimittäin ei seuraa mitään muuta kun heräteostoksia pahimmasta päästä. Tai no tuota… Ei mulla sinne edes mennyt kun reippaat 20e, mutta se on paljon siihen verrattuna kun tarkoitus oli vain ja ainoastaan kurkata josko siellä olisi ripsari minkä haluan. Ei ollut, mutta kaikkea muuta kyllä löysin 😀

Kaksi tuoksua (en osannut valita ja oli erittäin hetkelliskestoinen porvariolo joten otin molemmat…) ja käsi-/vartalovoide. Noiden lisäksi myös kylmävahaliuskoja ja musta pipo.

Vielä kuva noista pulloista 🙂

Lisäksi Anttilasta tarttui mukaan viimeinkin se ripsari, ja sen lisäksi IsaDoran luomiväriduo. Ruokakauppaan menevistä rahoista ei edes puhuta… Kävin tiistaina uudemman kerran ja tuossa lähi-k-kaupassa, vain todetakseni että voi *ruma sana tähän*, täällähän nyt sitten on just sitä tomaattimurskaa mitä tarvin useamman purkin, supermarketissa ei ollut joten ostin toisenlaista… Nyt mulla onkin sitten sekä chili- että yrttimaustettua, molempia viisi. Joku saakin aika tomaattisia kastikkeita tässä joittenkin viikkojen ajan… 😀

Operaatio kämppä ei ole edistynyt missään määrin. Tunnustan. En ole vaan saanut mitään aikaan, ja ahdistuksen määrä sen sijaan kyllä kasvaa 😦 En myöskään ole päässyt erään luo kylään edelleenkään. Annoin jo periksi enkä aio kysellä enää asiasta mitään, ilmotelkoot itte sitten kun haluaa ja ehtii nähdä. Vaikka itte se minut alunperin pyysi käymään, pari viikkoa sitten jo.

Mainokset

Ai niin.

22 Tam

Monta kertaa on kyllä pitänyt tätä taas päivittää, mutta jotenkin en vaan oo saanut sitä aikaan. Nyt päätin viimeinkin ottaa itteäni niskasta kiinni ja naputella tänne edes jotain, oli täällä sitten lukijoita tai ei 😀

Kun viimeksi kerroin tuosta raivaussuunnitelmasta niin sain tosiaan aikaankin jo jotain. lähinnä näkyvät muutokset ovat olkkarissa. Otin silloin pari kuvaa, tänään voisin ottaa lisää kun vaan ensin siivoan (torstai ainakin kovasti yrittää olla siivouspäivä, syystä että en halua kuluttaa viikonlopuista sille hetkeäkään!) ja muistaisin ladata kameran akun, se tuntuu olevan suunnilleen aina tyhjillään… Pitäisi ostaa toinen akku.

Jo suunnilleen 10 vuotta mukana kulkenut Karvinen, joka on jo vanhuuttaan sokeutunut. Niin, ja hännän punainen hologram-tarra on erään exäni syytä, eikä suostu lähtemään nätisti pois :/

Osa olkkaria plus antilinssilude.

Hienous jonka sain jouluna 2005 🙂

Olin ollut ilmeisen kiltti myös viime jouluna, kun oven taakse pöllähti tonttu joka toi tämmöisen. Tykkään kovin, valtavan suloinen 🙂

Vihaan tätä.

19 Tam

Nimittäin just tätä kun on unirytmi ihan totaalisen sekaisin.
Nytkin olisi just eikä melkeen hyvä aika mennä suihkuun, keittää aamupuuroa, minilenkittää koira ja lähteä kaupungille hoitelemaan muutama asia. Vaan vielä mitä, ajattelin kyllä nukahtaa muutamaksi tunniksi… Ei vaan jaksa, ihan oikeasti ei. Vastapainoksi sille etten saa itteäni keskustaan tänään, lupaan kuitenkin tehdä täällä kotona jotain, siis muutakin kun vaan nukkua ja notkua koneen ääressä 😀 Vähintäänkin, ihan minimissään laitan parit kurssihakemukset (tai yhden ainakin) ja tsekkaan avoimet työpaikat ja mahdollisuuksien mukaan hakemuksia menemään sitäkin kautta. Täysin toimettomana en siis todellakaan anna itteni täällä lojua vaikken kaupungille mukamas pääsekään. Armonaikaa on nyt sitten huomiseen asti, sitten on PAKKO vaikka olisi tuhat astetta pakkasta ja sataisi sekä puukkoja että vanhoja anoppeja ;D

Katsoin Potteria (Liekehtivä pikari, jäi noin puoleen väliin kun totaaliväsymys iski) ja toivon taas vaihteeksi omistavani luudan millä lentää.

Vielä muutama päivä ja eräs toivottavasti pääsee kotiutumaan ja minut on jo kutsuttu käymään. Saattaa tosin olla että se vierailu venähtää pienestä kahvittelusta koko illaksi tai pitemmäksikin mutta en voi väittää että se haittais 😛 Ainakaan minua. Tai sitä. Muista ei puhuta.

Nyt kännyyn herätys päälle kun en luota siihen että herään postin kolahdukseen, en heränny viimeksikään eli perjantaina. Tosin, kännyn herätys on ihan liian helppo vaan sulkea… Mutta yritetään kuitenkin. Tarkotus kun olis se että ens yönä pääsis viimeinkin nukkumaan ihan ihmisten aikoihin eli tänään EI nukuta koko päivää. Muutama tunti ja that´s it 🙂

Raivoamissuunnitelma.

10 Tam

Mikä siis oikeasti tietenkin tarkoittaa kämpän raivaussuunnitelmaa, ja siinä tuleekin todellakin olemaan hommaa. Mutta muutama päivä sitten iski joku ihmeellinen juttu, itse omana keittiöpsykologinani annoin sille diagnoosin monimuotoinen pesänrakennusvietti, joka ilmenee mm. niinkin että omistan pakkomielteen saada tästä kämpästä itteni näköinen, iin paljon kun se on vaan mahdollista. Aiemmin en oo jaksanut suoda aiheelle ajatustakaan, vihaan tätä asuntoa niin paljon ettei mitään rajaa. Että siis sinänsä tuo tuntuu ihan hullulta 😀 Haluan myöskin eroon kaikesta turhasta mitä en tarvitse, haluan kämpän kuntoon ilman että täällä on mitään ylimääräistä tai ilman että joku tavara on jossain koska ”sille ei just nyt ole parempaakaan paikkaa”. Lisäksi on iskenyt vielä kamala sisustuskuume, vaikkakaan mulla ei ole siihen rahaa taaskaan… Kaiken huippu on kuitenkin se että pesin eilen ihan järkyttävän vuoren likaisia astioita (lautasia taisi olla sellainen 30-senttinen pino…) ja tajusin vaan yhtä-äkkiä että se oli kivaa. Ja hei, minä VIHAAN tiskaamista. Koko ajan vaan tulee lisää ja lisää juttuja mieleen mitä täällä pitäisi tehdä asian etenemisen suhteen, ja koska en ole osannut päättää että mistä aloitan niin olen vaan ahdistunut enkä saanut aikaan mitään 😦
Alexa oli jo aiemmin sitä mieltä että jo sana pesänrakennusvietti minuun liittyen kuulostaa pelottavalta, ja Mika kehotti eilen mittaamaan kuumeen kun mainitsin mesessä että tiskaamisessa oli iso urakka mutta se oli kivaa 😀

Haluan laittaa astiatkin uusiksi. Mietin että pari kahvi-/teeastiastoa voisin yrittää saada myytyä vaikka huuto.netissä, ja ne mitä ei viitti pistää myyntiin, voi lähteä joko Konttiin tai jäädä odottelemaan että pikkusisko muuttaa omaan kotiin. Tosin ei hajuakaan missä niitä säilytän, mutta se nyt vaan on totuus että mulla on astiakaapissa aivan liikaa sellaista mitä en sinne halua ja mille ei ole ikinä käyttöä.

Joo, tulee todella olemaan pitkäkestoinen ja iso homma mutta ”onneksi” työttömällä on aikaa…

Miitti. Johon en pääse.

3 Tam

Tosin jokseenkin tuntuu että eipä sillä niin isommin väliä.
Kyseessä on siis erään foorumisivuston tietyn palstan Rovaniemi-miitti joka on maanantaina. Ja nuo miitit sattuu aina sopivasti sellaseen hetkeen millon mulla ei oo rahaa, joten se siitä. Tokihan sinne pääsis ja vois mennä mutta kun kyseessä on sellanen ”kaikki tuo jotain”-meininki niin se siitä.
Lisäksi tuli vaan jotenkin sellanen olo että en tiiä huvittaisko mulla muutenkaan mennä sinne. Nyt myönnän olevani narsistinen kakka, mutta tuntuu vaan että kellään niistä ei tasan edes kiinnosta oonko siellä vai en. Enempää en jaksa selittää.

Yks nettipersoona ärsyttää taas pahemman kerran, enemmän ja enemmän. Voiko ihminen olla enää enempää minäminäminä-tyyliä? Ja muutenkin, voi aargh! Kuitenkin siitä huolimatta mulla on pakkomielle stalkata sen blogia :DD
Ja ei, ei todellakaan ole kukaan tuolta Luen-listalta, sitä ei kannata säikähtää 🙂

Tulipa taas angstimielinen postaus. No jaa, kai sitäkin ”pitää” joskus harrastaa… Nyt mietinnässä että menenkö a) paistamaan pari kananmunaa b) tekemään suklaakaakaota a´la MouMou, tosin pienellä muutoksella c) imuroimaan. Äh. Jos vaikka tuossa järjestyksessä? 😀

Uutta vuottakin tuli sitten kuitenkin vietettyä.

3 Tam

Tosin luulin että vietän sen ihan vaan kotona, nettaillen ja lueskellen. Toisin kävi. Ja tarviiko edes kertoa että se oli taas yks näistä jo niin tutuiksi tulleista extempore-jutuista? 😀 Joo, siis Tomi soitti joskus alkuillasta että mitä suunnitelmia mulla on, ja kiinnostaako viettää iltaa kolmen muun tyypin kanssa, siis se ite, Satu ja Jamppa viimeksi mainitun luona. No joo, toki! 🙂 Se vaan että taas vaihtelun vuoksi tuli sitte kiire. Pikavauhtia suihkuun, ja kun tulin sieltä niin laitoin Tomille tekstarin että olisko sillä vaikka tunnin päästä vielä jaksamusta ja muuten mahollista tulla hakemaan, oltiin tosin sovittu että kävelen kun en niitten kyytiin olis ihan ehtiny sillon ku ne oli sinne menossa. Vilkaisu ulos sai toisiin aatoksiin… Meni hetki niin Jamppa soitti että miksen tullu Tomin kyyvisä, ja ku yritin selitellä sille että tulin just suihkusta enkä oo ehtiny saada kaikkia vaatteitakaan päälle ja sitä rataa, niin se vaan totes että kiskase rytkyt niskaan, heitä ne meikit vaikka laukkuun ja loiki pihalle, Tomi on siinä noin viien minuutin päästä. No joo, ei ne taas paljoa antaneet mulle armonaikaa 😀

Ilta meni suht kivasti (no enemmänki kyllä) prosenttijuomia maistellen ja Aliasta pelaten, jossa me Satun kanssa oltiin ihan kivasti johdossa siinä vaiheessa kun koko pelaaminen jäi hieman ennen vuoden vaihtumista jolloin mentiin parvekkeelle (joka on maantasalla) ja siitä sitten hetken päästä ihan kunnolla ulos. Tarkoitus oli mennä porukalla mutta kuinkas kävikään…
joku vois hieman miettiä sitä omaa rajaansa juomisensa suhteen, ja myöskin sitten juoda sen mukaan. Jos ollaan juhlimassa uutta vuotta (tosin meillä mitään raketteja ollu kellään, rahantuhlausta, eikä mitään muutakaan asiaankuuluvaa mutta silti 😀 ) niin onko tarkoituksenmukaista että sillon ollaan just sillon 12 aikaan yöllä siinä kunnossa että yrjötään eteisen matolle, jonka jälkeen vietetään pitkä tovi vessassa maaten ja pönttöä halaillen? Just siis sillon kun meillä piti lähteä porukalla ulos kattomaan kun muut ampuu raketteja. No joo, loppujen lopuksi vain minä ja Jamppa lähettiin ulos, Satu jäi sinne vessaan ja Tomi jäi pitämään siitä huolta. Loppuyö meniki sitten Jampan ja Tomin kans, tosin Tomi välillä hävis kattomaan missä kunnossa Satu on ja niinpäinpois. Mukavaa oli kummiski, kaikesta huolimatta. Elämäni kivoin uus vuosi.
Enkä tuolle Satullekaan siitä siis mitenkään vihainen ole, vaikka tokihan se harmitti.

Nyt lähden purkamaan kauppakassia, anteeksi, reppua 🙂 Reppu siksi koska oli koira mukana, käytin sen lenkillä samalla niin ei tarvi kovin pitkää aikaa viettää tuolla pakkasessa. Lola-parka vaan tarvis jotkut töppöset, sen tassuja palelee tuolla 😦

31.12.2008

2 Tam

**Siirsin tämän ei-julkisesta, tosin jätin vaan pari juttua pois 🙂 **

Mulla oli työpaikka. Mulla ei ole enää työpaikkaa.

Jokseenkin tyhjä olo. Ensin maanantaina lähti Markku (jota kerkesin näkemään muutaman tunnin ajan aamuyöstä aamuun). Sitten menin tk:n kautta työpaikalle, jossa sanottiin että työsuhde irtisanotaan siitä päivästä alkaen. Syystä että olin koeajalla ja sairastan tappoflunssaa enkä kykene puhumaan siinä määrin mitä siellä tarvis, välillä ääni korkeintaan puolet siitä mitä normisti, ja vähänkin pitemmät lauseet aiheuttaa valtaisan yskimiskohtauksen. Puhumattakaan siitä että kuumeilen aina välillä. Eilen aamuna lähti myös Tomin veli Mika takas Lahteen, tyyppi jonka kanssa pidin hauskaa viikonlopun. Ja siis hei todellakin vaan kaverillisissa merkeissä 🙂 Jos olisin tajunnut yhen jutun aiemmin, niin olisin tällä hetkellä Alexan luona Nurmijärvellä, kyytikin olis siis ollut mutta kun sitä pitää olla sen verran hidasälyinen. Hmph. Tosin toissapäivänä mieleen ei ihan oikeasti mahtunut juurikaan muuta kun se että sain potkut.

Meillä oli tosiaan Sarin kanssa tarkotus lähteä Saksaan elokuussa, SummerBreeze-festareille. Sillon vielä luulin että mulla on töitä, että saan kiusata ihmisiä soittelemalla ja myymällä niille seiskaa niin kauan että saan paremman työpaikan. Sari tosin ei vielä tiiä tuosta, en oo saanu siihen yhteyttä kun se on ilmeisesti netin ulottumattomissa joululomailemassa vielä.
Lisäksi mulla oli tarkotus mahdollisesti hankkia kesän korvilla shelttikakara ja ajaa alkuvuodesta ajokortti ja ennen kaikkea muuttaa keskustaan. Ja tulla toimeen, ilman että hukun laskuvuoreen jota en pysty hoitamaan ilman että kuolen nälkään. Oi tätä elämän ihanuutta taas. Nyt keskitän kaiken toivoni siihen että pääsen helmikuun lopussa alkavaan myynnin ammattitutkintoon joka järjestetään työvoimapoliittisena joten siitä sais kummiskin edes jotain.

Jokseenkin pelottaa taas että masennun, pakko vaan taistella sitä vastaan. Jotenkin vaan tuntui putoavan taas ainakin jossain määrin pohja kaikelta. Mutta kyllä tää tästä. Fighters never give up ja sitä rataa. Ja nyt on taas yks lisäsyy hankkia tuo tatska, just perjantaina Tomille ja Mikalle siitä selitin, kun luulin vielä että… No joo, ei varmaan tarvi selittää että mitä luulin.