Matkaan lähden…

9 Hei

Huomenta!

Se olis taas aika kultsin kesäloman, mikä tarkoittaa sitä että myöhään illalla pakkaudutaan autoon ja käännetään suunta kohti pohjoista. Ensin tosin mennään Kajaaniin poimimaan Henna kyytiin ja sitten Syötteelle missä äitikin jo on ollut pari päivää. Tai siis, minä menen, Mika jatkaa siitä vielä matkaa kesäpaikkaan Taivalkosken korpeen. Paluu synnyinseuduille part 2 siis luvassa 🙂

Toisaalta olen ihan innoissani, toisaalta jännittää/pelottaa/jotain…
Jotkut ehkä muistaakin että Mummu kuoli syksyllä, enkä ole sen jälkeen pohjosessa käynyt, joten pelottaa siinä mielessä mennä sinne että vaikka tiedän että sieltä mummolasta puuttuu jotain todella olennaista niin iskeekö se totuus vasta siellä sitten todella pahasti vasten kasvoja? Tuntuu sinänsä naurettavalta pelätä tunteitaan, mutta kun stressaan muutenkin lähes kaikesta aina. Mokomakin joka asian jännittäjä :/

Toinen juttu on sitte se että JOS pääsen käymään Rovaniemellä… Iskeekö sitten jälleen kova Rovaniemi-ikävä? Se on kuitenkin maailman ensimmäinen paikkakunta joka on ikinä tuntunut kodilta, kaikista vaikeuksista ja ajoittaisesta pahan olon tunteesta huolimatta rakastan sitä kaupunkia niin täysillä yhä ja aina vaikkein takaisin sinne kyllä haluakkaan muuttaa. Mikä sitten on ongelma? Sen kun vaan tietäis… Se on vaan se jonkunlainen ikävä ja kaipuu, kuitenkin. Kun näkee ne kaikki tutut seudut, tietyt kadunkulmat, kaupat, liikkeet, rakennukset… Kaikki on niinkuin ennenkin, ja sitten kuitenkaan ei todellakaan ole. Joka suunnalta tulvii muistoja, hyviä ja huonoja, palasia elämästä ja ihmisistä joiden kanssa ei tule enää ikinä niitä hetkiä kokemaan. Haluan niin paljon, mutta kun kuten jo sanoin: pelkään tunteitani. Luuseri.
Lisäksi vielä se että siellä on kuitenkin ”liian” monta ystävää ja kaveria jotka haluan nähdä, ja se ei ihan hetkessä onnistu. Ketä näen, ketkä hylkään? 😦
Jos antaisin Mikan lukea tämän, niin viimeistään siinä vaiheessa tulisi tuomio että me ei tasan mennä mihinkään Rovaniemelle 😀
Miksi oi miksi pitää olla kaiken muun lisäksi vielä niin hemmetin ylitunteellinenkin??

Tämä postaus on ajastettu, eli kun luette tätä niin olen toivottavasti nautiskelemassa vettä/vitamiinijuomaa ja lähdössä Lolan kanssa aamulenkille 🙂 Päiväksi onkin sitten hommia; en ole vieläkään suunnitellut mitä otan mukaan, saati pakannut! Ai miten niin teen asiat liian viime hetkellä…? Se nyt kuitenkin on varmaa että läppärini lähtee mukaan, tylsien hetkien aikana voi katsoa elokuvia/Pakoa (boksina eka ja koneella kolmas kausi), ja uusimpana juttuna True Bloodin ykköskausi 🙂 Nettiä ei tule olemaan juurikaan käytettävissä, joten olen noin pari viikkoa varmaan aikalailla poissa linjoilta. Ah sitä autuutta sitten kun palataan taas kotiin adsl:n luokse… 😀

Mutta pitemmittä puheitta, palataan astiaan viimeistään parin viikon päästä! 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: