Arkisto | syyskuu, 2010

Torstai toivoa täynnä?

30 syys

Näin jo tiistaina sittarissa jotain johon ihastuin ja sovitin ja päätin että haluan. Ei kuitenkaan lähtenyt mukaan vielä sillä kertaa. Tänään kuulin koko päivän päässäni kyseisen kohteen surullisen kutsuhuudon, raukkaparka kummitteli mielessäni pitkin koulupäivää… Vaikka oli jo sellainen fiilis että ne on jo taatusti myyty loppuun kun en toiminut ajoissa, niin mietin kuitenkin että menenkö tarkistamaan asian vaiko enkö. Jos en menisi, tulisin toisiin aatoksiin parin päivän päästä ja sitten ne ainakin olis jo loppuneet ja sydämeni itkisi verta, jos menisin eikä niitä olisi enää niin itku tulis sittenkin… Onneksi shoppailuaddikti koulukaverini niinsanotusti potkaisi persuksille sanomalla että jos en NYT mene niin myöhemmin kaduttaa 🙂

Menin, näin, voitin. Tai ainakin melkein, oikeaa kokoa nimittäin oli vielä yksi juurikin siinä värissä mitä halusinkin. Jaa että mikäkö on tämä salaperäinen himottu ja saatu asia? Siitä lisää viikonloppuna 😉

Autoton päivä

22 syys

Ehdin postaamaan vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂
Omalta kohdaltani päivä ei ollut kuin puoliksi autoton, onnistuin nimittäin nukkumaan niin pitkään etten olisi ihan millään ilveellä ehtinyt siihen bussiin millä pääsen ajoissa kouluun kun oli muutenkin niin kiire ettei ollut aikaa edes suihkuun… Autokyydillä siis kouluun, julkisella sieltä kotiin.

Aiheeseen liittyen tuli mieleen hauska kirjoitus jonka joskus kauan sitten sain joltain sähköpostiin, ja koska se on muutenkin julkisessa levityksessä niin ajattelin julkaista sen myös täällä. Alkuperäistä kirjoittajaa en ikävä kyllä tiedä :/
Ainakin minulla on joka kerta hauskaa tuota lukiessa, toivottavasti teilläkin! 😀

”Bussilla töihin
Auto kotiin ja bussilla töihin. Tänä aamuna minulle selvisi, että se olisi helpommin sanottu kuin tehty. Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa. Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana.Pahimmassa tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin. Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestäen vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski viimetingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille. Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta jossa seisot.
Millaisen lipun pyydän kuskilta. Jos sanoo keskustaan, niin koko bussi nauraa takapenkkiä myöden. Jos sanon kertamaksu, niin kuski vi*tuilee: \”lasten vai aikuisten\”, ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä, mutta kuskilta ei apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta. Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla. Kokeile maksaa satasen setelillä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin. Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan. Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja vi*tuilee minkä kerkiää. Kun laitoin kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: Suorista se! Missä v*tussa lukee, että rahat viikattuna kiitos, \”anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan\”. Ei ihme, että joku leimaa lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan.

Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä. Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle, alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa, huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa \”vapaalle\” paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta. Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään, spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kuski heittää sinut ulos.

Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi-turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa. Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit säästellä bussiin. Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi-alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi, istumalla hajareisin eväskassisi päälle. Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.

Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä. Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus. Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit. Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vi*tuilla: ”Poistutaan takaovista”. Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.”

Ensimmäinen takana, monta monta edessä

19 syys

Tuntuu hassulta edelleenkin sanoa itseään opiskelijaksi, mutta kai tuo tuosta ajan myötä ohi menee? Kuulostaa se ainakin paremmalta entisten ”työtön” tai ”hyödyttömällä kurssilla” -sanojen jälkeen 😀

Eka kouluviikko oli aamuheräämisiä lukuunottamatta vähän liiankin rento, tai ei sen varmastikaan ollut tarkoitus sitä olla… Mutta kun ihan atk:n perusteista lähdetään liikkeelle ja ensimmäisen viikon atk-tuntien (joita muuten oli aika paljon) aikana käytiin läpi että miten käytetään googlea ja lähetetään sähköpostia, niin kyllä se aika rennoksi menee. Tiedän toki ettei nuo asiat ihan kaikille meidänkään luokassa niin selviä juttuja välttämättä ole enkä todellakaan sano tätä millään pahalla heitä kohtaan, mutta noita tunteja voi aika hyvin kuvailla sanalla ”hohhoijaa”. No joo, kyllä ne siitä vaativammaksi vähitellen menee 😉

Mutta sitten äidinkieli, voi elämä! Anteeksi nyt vain, mutta voiko olla kuivempaa ja tylsempää kuin opetella jotain pilkkusääntöjä tai yhdyssanoja tai lauseenrakenteita? Olenko ainut jolle nuo on opetettu jo yläasteella? Kertaus on opintojen äiti, mutta kun nuokin tunnit voisi käyttää järkevämpäänkin…
Ja hieman minusta saa loistavan käsityksen, jopa viikon verran ehtinyt olla koulussa ja jo nyt karmeaa valitusta! 😀 Oikeasti kyllä tykkään olla tuolla, kaipaan vaan edes vähän haastetta. Sitä onneksi toi matikantunnit, jollain kierolla tavalla tajusin tykkääväni siitä vaikka aina oon matikkaa koko peruskoulun kammonnut, vihannut ja pelännyt. Mitä ihmettä mulle on tapahtunut, kun voin rehellisesti väittää että matikantunnit oli koko viikon KIVOIMMAT tunnit? :O

Koska en ole ikinä ollut mikään varsinainen aamuihminen ja koska niin monet katsomisen arvoiset tv-ohjelmatkin tulee sen verran myöhään, niin kaikkein vaikeimmaksi on tosiaan osoittautunut aamuheräämiset ja hereillä pysymiset. Ei ole kiva miettiä jotain pilkkujuttuja jos väsyttää niin että silmät ei pysy auki ja ajatus tahmaa :S Oma vika joo, tiedän.
Nyt sitten vielä kun loppuviikosta päätti flunssa tulla vierailulle, niin ei zumbaan tai muullekaan tunneille nyt vähään aikaan… 😦 Sen lisäksi että yskisin keuhkoni hajalle, todennäköisesti myöskin hukkuisin räkään :/ Parempi parannella ensin rauhassa ja aloittaa liikkuminen rauhallisesti taas sitten terveempänä.

Oikein mukavaa syksyistä viikkoa kaikille! 🙂

Mukavasti lämmittävä kanakeitto

10 syys

Huom! Seuraavaa ruokareseptiä ei suositella mausteita pelkäävälle! 😉

Ohje on alunperin kotikokki-sivustolta, mutta koska teen ruuat aina vähän sinne päin mitä virallisessa ohjeessa sanotaan, niin tästäkin on tullut sitten vähän oma variaatio.

~ hunajamarinoituja broilerisuikaleita
~ kanaliemikuutio
~ noin 4 dl vettä (voi joutua lisäämäänkin myöhemmin)
~ muutama rkl chilikastiketta
~ keittojuurespussillinen
~ curry-nuudeleita (sellanen n.85g paketti)
~ kermaa/ruokakermaa
~ mustapippurirouhetta
~ paprikajauhetta
~ suolaa

Ruskista suikaleet öljytilkassa.
Mausteita saa käyttää ihan reilulla kädellä.
Murskaa sekaan liemikuutio ja lisää chilikastike sekä vesi. Porisuta hellästi 5-10 minuuttia.

Heitä sekaan keittojuurekset ja nuudlessit.  Koska juurekset ovat jäisiä ja muutenkin aika kovia raakana, niin keittele tovin aikaa että pehmenevät, keitossa olevat kovat porkkanan tai sellerin palaset ei välttämättä ole niin nautinnollinen elämys… Lisää joukkoon vielä kerma ja tarkista maku.

Itse käytin ihan normikermaa, lisäainevahvisteiset kasvismukakermat ei vaan jotenkin iske. Ja kun muutenkin pidän karppaus-ideologiasta, niin se tuli ikäänkuin luonnostaan 🙂 Tosin nuudelit nyt ei hiilareineen oikeen siihen sopisi, mutta…

Näyttää todella epämääräiseltä mutta maistuu sitäkin paremmalta! 🙂 Niin, ja kuva on toki muistettu ottaa vasta siinä vaiheessa kun keittokattilaa on jo reilusti verotettu…

Kirpparilöytöjä

5 syys

Piipahdin tässä yks päivä (viime tiistaina?) supernopsasti Cetorilla kyytiä odotellessani. Aikaa oli vajaa vartti, ja kaikki vähänkään shoppailua harrastavat tietävät ettei siinä ajassa ehdi oikeastaan mitään 😉 Tällä kertaa oli kuitenkin onnea, tuuria ja mäihää matkassa, nimittäin mukaan ehti tuossakin ajassa tarttua kahdet housut, paita ja kengät. Ja vieläpä todella edulliseen hintaan!


puuvilla(?)raitahousut (eMMa) 3e


mustat suorat housut (Martinelli) 3e


”Mymmelipaita” (joo se siitä tuli mieleen 😀 ) (H&M) 3e


Converset 2,50e

Kuvausalustana toimii tuollanen levitettävä sänkysohva, joka on kauniisti vanhentunut ja koiran läikittämä… Sen siitä saa kun ei aina huomaa kieltää märkää koiraa loikkaamasta sinne kuivattelemaan :/ Kameraakin näemmä voisi joskus siivota, kivat likatahrat jää kuviin.

Voi apua! :D

4 syys

Sain nyt tehtyä sen mitä vähän aikaa on tullut mietittyä, blogi on nimittäin nyt muuttanut bloggerista wordpressiin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tämän käytön kanssa on todellakin opettelua, en esimerkiksi saanut tuota sivun yläosassa olevaa kuvaa vaihdettua omaksi… Tai no varmaan olis saanut mutta laittoipa sen miten pieneksi tahansa, se olisi pitänyt vaan rajata pienemmäksi ja yli puolet kuvasta olis jäänyt pois :/

Nyt siis, mikäli blogi vaikuttaa erittäin kummalliselta ja jos huomaatte täällä jotain isoja epäkohtia, niin kerrottehan 🙂