Arkisto | joulukuu, 2010

Tuulahdus persikkaa talven keskelle

9 Jou

Kävin eilen illalla hakemassa Avonin pienen paketin paikallisen Valintatalon postista. Tiesin että tilaan kuitenkin nyt joulukuussakin, joten  jätin edellisen kampanjan tilauksen tarkoituksellakin pieneksi.

avon16_laatikko
Hassua sinänsä kyllä tuo, miten isossa tilassa ne kuitenkin matkustivat Leveä hymy

Naturals-sarjan peach & almond milk kasvojenpuhdistusgeeli, sekä saman sarjan kuorintavoide (kasvoille toki sekin) ja kosteusvoide. Rakastuin tuohon tuoksuun kuvaston perusteella, livenä se tosin tuntuu hivenen erilaiselta… Hmm. Ei kuitenkaan ollenkaan pahalta. Mikalta tosin tuli vähän pahempi kommentti, “ihan niiku jotain yskänlääkettä" Leveä hymy
Mustasta pitkulaisesta laatikosta löytyi magix face perfector, väritön pohjustusvoide jota voi käyttää joko sellaisenaan meikkivoiteena jos ei ole juurikaan peitettävää, tai meikkivoiteen alla. (Pahoittelen huonoa kuvaa, kakkakamerani akku oli ihan loppumaisillaan ja yritin saada äkkiä edes jotain kuvia aikaan…)

avon16_tuotteet

Kun kuitenkin haluatte tietää mitä tuossa toisessa laatikossa oli, niin sieltä paljastui tämmöinen nätteys. Horoskooppikoru kiven kera, ja kyllä, se on härkä Silmänisku

avon16_horoskooppikoru

Keltainen kuva ketjusta, se on tuollainen hauska missä on palloja. Näyttävät äkkiseltään ihan solmuilta Iloiset kasvot Saas nähdä vaan miten opin pitämään tuota, kun siitä on jo lähemmäs 3 vuotta kun olen viimeksi pitänyt mitään kultaista tai sen väristäkään kaulaketjua… Hopeaahan sen olla pitää! Tai no, valkokultakin kelpaisi…

horoskooppiketju

Ripsiväristä vielä ihan oma kuvansa, kun jäi raukka niin huomiotta Silmänisku SuperSHOCK Zodiac. Lupaan kertoilla myöhemmin miten tämä toimii, samoin kuin noista muistakin!
ripsari

Tänään on tiedossa kaupungilla käynti kaverin kanssa, voisin yrittää kierrellä liikkeitä vähän sillä silmällä että sieltä jotain kivaa joulujuttua tulisi vastaan. Minähän siis en suostu stressaamaan lahjojen ostamisesta, vaan ostan ihan tasan tarkkaan fiilispohjalta Iloiset kasvot 

Mainokset

”Tähän mitään ammattilaista tarvita, mä teen sen ite”

6 Jou

…totesi Windi ja kaivoi ompelukoneen esille pölyn keskeltä. Alkamassa oli operaatio housujen lyhentäminen, jonka ei pitäisi olla vaikea homma… Lahkeensuista vaan rennonletkeät resorit purkaen pois ja saumojen kiinnitys neuloilla, ompelu ja uusi neulaaminen toisille saumoille.

Niimpä niin.

Olisihan se pitänyt jo muistaa että tuo neulaaminen on suoraan sieltä kuumasta paikasta alhaalta, enkä nyt tarkoita kellarikerroksessa sijaitsevaa taloyhtiön saunaa. Huokaillen, muristen ja rumia sanoja päästellen sain kuitenkin ne jotakuinkin suorasti. Samoin ei ikävä kyllä mennyt ompeleen laita. Veikkaan että minulle ei kannata ikinä myöntää (auto)ajokorttia, meinaa nimittäin olla tuo kaasujalka välillä vähän turhan raskas jo ompelukoneenkin kanssa.

Sain kuin sainkin ne kuitenkin valmiiksi asti, asia josta olen melkein ylpeä. Minä joka olen aina inhonnut käsitöitä (kiitos peruskoulun pakkokäsityön ja opettajien, joiden mielestä piti purkaa jos oli tehnyt eri tavalla miten ohjeistus oli, vaikka lopputulos olikin ihan oikein…) ja saanut siitä aina numeroksi nipin napin 7, sain kuitenkin lyhennettyä housut ihan itse 😀 Myönnettäköön, että jo muutamia vuosia sitten tajusin kyllä että ompeleminen onkin ihan kivaa, ja tälläkin hetkellä on tekeillä joululahja jättipitkillä sukkapuikoilla semmosilla kutomistikuilla. Mikä niitten nimi on? Aina kun onneksi voi opetella kaikkea uutta, ja kun saa jotain aikaan, on ihan sallittua hihkaista itselleen ”Onnistuinpas! Hyvä minä!”  =)

Ite tein, ja sen kyllä huomaa.

Koruharakka kehrää

4 Jou

Eikä nyt ole kyse saman nimisestä koruliikkeestä 😉

Joskus halusin ihan hullun lailla Nomination-rannekorun. Sitten en enää itseasiassa edes halunnut sitä. Sitten se iski taas, tahtootahtootahtoooooo…

Koska minulla on ihana mies, rannettani koristaa nyt hopeanvärinen perusranneke. Ei siis vielä ainuttakaan korupalaa, se on noinkin tyylikäs. Tiedän kyllä mitä siihen ensimmäiseksi haluan, itseasiassa kaksikin palaa jo, mutta toisenlaista ei välttämättä saa… Täytynee tyytyä sitten hieman vajaampaan versioon siitä palasta.

Kiitos huonon vanhan kameran, täällä välillä esiintyvät kuvat ovat mitä ovat. Elättelen kovasti toiveita että joulupukki toisi ihka uuden kameran, mutta sitä taasen en tiedä olenko muistanut vuoden aikana kiltteillä riittävästi.

Tällä hetkellä istuskelen kotona ainoana hereillä olevana oliona, sekä koira että mies kuorsaavat tuolla. Miehen päiväunet piti loppua viideltä, kello on kohta kahdeksan illalla… Hmm. Ei tämän illan ihan näin pitänyt mennä, toivottavasti tämä tästä vielä piristyy. Ei nimittäin ole kiva naukkailla lonkeroa tai kuoharia yksin, ja tänään olis parin paikallisen pikkujoulutkin… 😉

Oi onnea!

2 Jou

Sisäinen ja ulkoinenkin materialistini kehrää ja hihkuu, sillä sain tänään viimeinkin kotiin sen mitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Ei, se ei ole Avonin paketti, se tulee vasta ensi viikolla 😉 Sen sijaan uusi rakkaani, ihanaiseni, läppärini on vihdoin täällä.

Yhteinen alkumme on lähtenyt sujumaan vallan hienosti ja mallikkaasti, mitä nyt on pientä yhteisymmärryksen puutetta siitä missä päin tietyt kirjaimia suoltavat nappulat suvaitsevat sijaita. Ei siis kannata ihmetellä jos tekstit ovat puolillaan isoja kirjaimia väärissä paikoissa, ja sanat ovat ihmeellistä väärinkirjoitettua sekamelskaa. Katsokaa vain niiden sanojen viereisiä kirjaimia, niin saatte koodattua auki sen mitä minun piti oikeasti kirjoittaa 😉

Sanalla sanoen, ihan perustavallinen kone, mutta omiin korviini sana ”perustavallinen” kalskahtaa tässä yhteydessä suorastaan loukkaavalta. Koneen ulkonäölläkin kun on kuitenkin väliä, ja kun en saanut esimerkiksi vaaleanpunaista tai valkoista konetta niin sen oli oltava ehdottomasti musta. Ja tietyn näköinen, ei sellasta liian ”virtaviivaista”. Makuasioita, makuasioita… Mutta pääasia että tämä läpsykkä on ainakin omistajansa söpöys ja silmäterä 😉