Arkisto | maaliskuu, 2011

Otsikonpuutospäivä

30 Maa

Hellurei!

Kuten jo viimeksi kerroin, niin Atkinsilla (tai jos sanon että karpaten, niin tarkoitan sillä kuitenkin samaa) mennään. Tuloksia ruokavalion muutoksesta alkaa tulla jo nyt, nimittäin olo on siinä mielessä paljon parempi ettei väsytä koko aikaa. Vähän aikaa sitten heräsin päikkäreiltä jotka otin ihan vaan siksi kun en saanut viime yönä taas syystä tai toisesta nukuttua, ja väsytti niin että unohdin kääntää kirjasta sivua ja tekstit hävisi aina välillä :/ Parin tunteroisen sisällä loppui kuitenkin uni, ja tässä nyt mietiskelen että mitäs sitten tekisin Iloiset kasvot Lisäksi maanantaiaamusta laskien –2kg! Leveä hymy Joojoo, tiedän että ne on nesteitä ja hiilaripöhöä, mutta kun nekin haluan pois niin tuo on erittäin iloinen asia.

Huomenna saan tietää pääsenkö hakemaani työssäoppimispaikkaan vai en. Ei kyllä kovin lupaavalta vaikuttanut eilen kun haastattelussa kävin… Jos en pääse niin se olis sitten koko loppuviikko vapaata, luulisin. Vaikea tehdä työssäoppimispäiviäkään kun sitä paikkaa ei ole… Hmph.

 

Superpikapäivitys!

27 Maa

Kirjoitan tämän suoraan täällä blogialustalla, joten tekstin ulkoasu saattaa näyttää enemmän tai vähemmän hassulta. Mutta siis, hengissä ollaan yhä ja aina, postausideoita pursuaa kyllä pään sisällä aina välillä mutta ei ole vaan ollut aikaa toteuttaa niitä. Kiireinen, minäkö…? Ja kun kiireeksi on tosiaan riittänyt ihan vaan pelkkä koulu, työssäoppimisjakso ja kotihommat, niin en vaan voi käsittää miten jotkut oikeasti ehtii siihen lisäksi vielä miljoona muuta hommaa joka ikinen päivä 😀

Työssäoppimisjakso tosiaan päättyi perjantaina. Vaikka lähes joka työaamu melkein kirosin sitä ettei yhtään huvita mennä sinne, niin hassua kyllä, tykkäsin kuitenkin olla siellä ja valtaosan ajasta siellä oli kivaa. Kun perjantain työvuoro lähenteli loppuaan, tajusin vasta siinä vaiheessa että nyt se sitten ihan oikeasti tosiaan loppuu. Ei enää ”aasiakaspäivityksiä” kylmiön piilossa tai taukohuoneessa höyryjä päästellen, eikä oman osaston porukan hauskoja sisäpiirijuttuja tai muuta päivänpiristävää hulluttelua työn lomassa. Täytyy myöntää että sitä omaa osastoa tulee ikävä! Muualla en olis kyllä taatusti edes viihtynyt, mutta mulla onneksi oli tuolla koko kaupan huipuimmat osastovastaavat työpaikkaohjaajina… 🙂
Tiistaina on haastattelu seuraavaan paikkaan, tuolla olisin jatkanut kyllä muuten mutta en saa suoritettua siellä puoliakaan asiakaspalvelun tehtävistä joten en valmistuisi ikinä.

Kanakeitto on taas valmistumassa, ja tuo talouden miehisempi osapuoli lupasi leipoa valkosuklaamuffineja. Tuntuu tosin että tämän blogin kautta tulee sellanen vaikutelma että meillä ei muuta syödäkään kuin kanakeittoa… 😀 Asiaan tosin tulee muutos, aloitan nimittäin huomenna ”uuden elämän” Atkinsin oppien mukaan, sain viimeinkin hankittua ihkaoman kirjankin kun oli melkein puoli-ilmainen. Karppaus sinänsä on kyllä idealtaan tuttu juttu vaikkein sitä isosti olekaan toteuttanut, ja Atkins edustaa ihan samaa koulukuntaa joten siinä mielessä ei mitään uutta auringon alla. Se tässä tulee kyllä uutena juttuna, että todellakin katson mitä suustani alas mätän; mikä tulee varmasti alussa olemaan vaikeaa. Ei siis voi ajatella että ei haittaa jos nyt tämän yhden pienen palan suklaata, tai yhden lasin tuoremehua, tai tai… Tai tietty voi, jos haluaa vesittää kilojen karistamisen 😉 Tunnen itteni joten tiedän että täydellinen totaalikieltäytyminen on aluksi vaikeaa mutta tuottaa parhaiten tulosta. Joo-o, tässä sitä paasataan niiku joku vuosisadan laihduttaja 😀 Helppohan se puhua on, nyt on vaan ryhdyttävä sanoista tekoihin. Tiedän, että osaan muuttua laardipallosta hoikaksi teoriassa, nyt vaan on saatava sama homma toimimaan myös käytännössä. Tsemppiä saa toivottaa ja potkia persuksille tasaisin väliajoin, tiedän että tulen todella tarvimaan sitä! 😀

kuva täältä

mässäilyn loppu