Isä lähti, ikävä jäi

18 Huh

Mulla on pitänyt jo vähän aikaa tehdä sellanen paljon kevyempimielinen heihei-postaus, mutta en ehtinyt. Nyt tulee siis tekstiä jota ei ilman itkuparkua saa aikaan. Anteeksi sekavuus ja muu vastaava, luulisin että se on tässä tilassa ihan sallittua.

En oo vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla, ei vaan suostu aivot ymmärtämään että se on totta…
Sain tänään facebookin kautta serkultani yksäriä että kellään niillä ei oo mun tai veljen tai meidän äitin puhelinnumeroa (ei olla ihan kaikkein läheisimmin oltu yhteyksissä viime vuosina) ja pitää soittaa serkun äitille heti kun vaan voin. Tietäähän sen että tuollanen ei voi tietää mitään muuta kun huonoja uutisia… Ja sitähän se oli. Isä. Löytynyt tänä aamuna asuntonsa lattialta :( Alkkishan se oli, mutta lääkäri oli sanonut ettei kuolinsyytä voi sanoa ennen ruumiinavausta.

Välimatkaa on satoja kilometrejä (Lahti – Pohjoispohjanmaa), ja viime kesänä tehtiin miehen kanssa sellanen isompi homma kesälomareissulla että etittiin isä. Mulla ei ollut  sen voimassaolevaa puhelinnumeroa, eikä tietoa siitä missäpäin paikkakuntaa asui… Onneksi kuitenkin vanha perhetuttu tiesi kertoa. Löydettiin se lopulta, ja istuttiin monta tuntia kahvittelemassa ja juttelemassa. Isä oli sitten myöhemmin kiitellyt  tuota perhetuttua ja kertonut, miten mahtava tunne oli ollut kun oma tytär kaikkien vuosien tavoittamattomuuden jälkeen juoksee kadulla perään ja huutaa että isä. Nyt tekee mieli huutaa vaan että isä tuu takas!

Miksi tajuaa liian myöhään, kuinka paljon välittää? Miksi tajuaa aivan liian myöhään, ettei muistanut eikä tajunnut kertoa, kuinka kaikesta huolimatta rakastaa? MIKSI?? Nyt se on aivan liian myöhäistä…

Nyt on enää valtava tuska ja ikävä, itku voi välillä tauota pieneksi hetkeksi mutta loppua sille ei näy.
Toivottavasti siellä jossain on parempi olla eikä enää satu.
Heihei isi. Rakastan sinua aina :´(

Mainokset

2 vastausta to “Isä lähti, ikävä jäi”

  1. Johanna huhtikuu 19, 2011 klo 8:43 am #

    Osanotto vielä täältäkin kautta.. Mulla on ihan hirveän paha olo sun puolesta 😦 Kun tiedän itse miltä tuntuu menettää toinen vanhemmista. 😦
    Voin vain sanoa että kyllä se ajan kanssa helpottaa, vaikka kyllä melkein päivittäin itsekin ajattelen äitiä yhä, kaksi vuotta tulee ensi kesänä äidin kuolemasta. Välillä tulee niitä isompia ikäviäkin. Mutta kyllä se siitä!
    Ja siitä olen iloinen puolestasi että teitte tuon reissun ja haitte isäsi esiin! Tuli hyvä olo kun luin tuon. 🙂 Varmasti on isäsi ollut todella onnellinen myös nähdessään sinut.
    Aina ei ajoissa tajua sanoa tai näyttää paljonko rakastaa, mutta luulen että isäsi ainakin tiesi sen, etenkin tuon käyntisi ansiosta 🙂 Ja varmasti hän tietää sen nyt.

    • windi huhtikuu 19, 2011 klo 6:30 pm #

      En osaa sanoa muuta kun kiitos ❤

      Kyllähän tämä ajanmyötä helpottaa, ikävä vain on ja pysyy aina. Tänään oon pitänyt itteni kiireisenä ja sama tulenee jatkumaan huomenna, ei ole aikaa niin paljoa pysähtyä ajattelemaan. Ja niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin liikunta tuo hyvää mieltä ja auttaa jopa tässäkin, ei tunnu ihan koko aikaa ihan niin kurjalta. nimim. kävin tänään LadyLinella ensin salin puolella ja muutaman tunnin kuluttua vielä zumbassa, huomenna taas takaisin 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: