Arkisto | heinäkuu, 2011

Viimeistä viedään

31 Hei

Mihin katosi kesäloma? Kuka sen vei? Plah. Arvatkaapas tekeekö yhtään mieli palata koulun penkille kuumina kesäpäivinä? Ei sillä että muutenkaan liiallisesta kuumuudesta nauttisin, vietän ne päivät useimmiten sisällä tuulettimen lähellä 😉 Mutta loma olis voinut silti jatkua…

Tänään on ohjelmassa kämpän siistimistä, tavaroilla kun on tapana vaan kertyä ja kertyä ja sitten niiden alta tekeekin joskus yllättäviäkin löytöjä. Tai ainakin minä teen, useimmiten löydän jotain minkä luulin hukanneeni, tai jotain mitä en muistanut enää sen jälkeen kun olin tuonut sen kaupasta kotiin… 😀 Täällä siis vallitsee taas vähän hävityksen kauhistus, sillon kun tuo ihanainen täällä asuva miespuolinen siivosi niin eihän se noihin mun tavararöykkiöihin koskenut. Hyvä niin. Itekin totesi että kun sen mielestä ne on roskia, mutta kun meikäläinen olis sitten kuitenki nostanut suunnattoman sisällissodan siitä että se heittää jotain arvotavaraa pois… 😉

Hommia riittäisi kun vaan viittisi tehä. Ja bloggaamattomia aiheitakin, ja kuvat reissun ajalta ovat edelleen vain kamerassa… Mistä te revitte aikaa ja energiaa kotihommien, töiden, koulun jne jälkeen? Tosin nyt tuntuu ettei jaksa niitä kotihommiakaan. Tuossa vähän aikaa sitten aloin tyhjentämään olkkarin pöytää mikä pursuaa kenenkäs muunkaan kun allekirjoittaneen tavaroita joista osa ihan oikeasti on roskiskamaa, mm. tyhjiä pahvilaatikoita saapuneiden pakettien jäljiltä. Vastaan tuli kolikoita, jotka meillä useimmiten tungetaan nasupankkiin. Sitten pitkin alkaa tutkimaan netistä erikoisen kolikon taustatietoja kun ei ole ennen tullut moista vastaan, ja tuota… Se siivoaminen… 😀 Onnistun yleensä erinomaisesti siinä että alan tekemään jotain, teen siinä sivussa ohimennen jotain muuta ja taas jotain muuta ja se alkuperäinen tekeminen sitten jää. Vähän samaan tyyliin kuin jutellessa puheenaiheet tuppaa versoilemaan suuntaan jos toiseen. Olis ihan kiva joskus oppia keskittymään YHTEEN asiaan kerrallaan, mutta itteni tuntien se lienee mahdotonta 🙂

Nyt kuitenkin edes yritän jatkaa, ja saada tuon pöydän siihen kuntoon että tavaroiden alta erottaa pöydän materiaalin.

Isi mulla on aina vaan iso ikävä.

23 Hei

Helpottaako tämä ikinä, edes vähän…? 😥

Avaan ikkunan hengitän sisään maisemaa niin täydellistä, että pelottaa

14 Hei
Tämä soi päässä.

Ja ihan siitä syystä että aikaisin aamulla (siinä viiden ja kuuden välillä) pakataan tavaravyöry, ittemme ja koira volvoon ja käännetään sen keula perinteisesti kohti pohjoista. Muistan kun viime kesänä yritin saada vanhalla antiikkisella pokkarilla kuvia auringonnousua hehkuvista peltomaisemista auton ikkunasta käsin. Juu, ei oikein onnistunut. Tänä vuonna ei olla liikkeellä ihan auringonnousun aikaan, mutta komeita maisemia on kuitenkin luvassa tällekin reissulle ja kamerakin on onneksi parempi. Joskos sieltä jo saisi sellasia kuvia joista jotain näkeekin.
Tämä taasen tarkoittaa sitä että blogi tuskin tulee isommin päivittymään, ainakin pari päivää olen täysin kännyn netin varassa… Mikäli se siis toimii siellä korpikuusen kannon juurella.

Kellä on vielä tavarat pakkaamatta ja tiskit tiskaamatta? Hiphei. No on tässä vielä muutama tunti onneksi aikaa 😉

Palajamme asiaan taas sitten kun saan yhteyksiä ulkomaailmaan! 🙂

Tyypillistä, NIIN tyypillistä!

11 Hei

Muistinko pakata sen kameran mukaan reissuun? Niin että MUISTINKO?? No hemmetti soikoon EN! Ärmur.
Lohduttaudun sillä että unohdin sentään muutakin (nimim. etsimme lähintä apteekkia varmaan vartin verran, joku nimeltämainitsematon välillä melkein kaksinkerroin kävelevänä, särkylääkkeetkin oli kotona eikä laukussa) ja sillä että tuo reissu tuskin on kuitenkaan elämäni aikana ainokainen laatuaan, seuraavalla kerralla sitten…

Lauantai meni siis serkun kanssa Helsingissä. Siinä mielessä tuo oli ainutkertaista, että meikätytön matkat pääkaupunkiin on tähän asti rajoittuneet kahteen kertaan Linnanmäellä ja kolmeen menopaluuseen Tallinnaan, joissa siis Helsinkiä sen verran että satama on nähty mennen tullen. Pohjoisesta kotoisin olevalle maalais(tollo)tytölle tuossa siis oli jo jopa tietynlaista eksotiikkaa, päästä kiertelemään liikkeisiin minkä tarjontaa on aiemmin katellut vaan korkeintaan netistä… 😀 Juuri mitään en oikeastaan kyllä ostellut, varsinkaan vaatteita tai vastaavaa, johtuen rahatilanteesta ja siitä että edessä on vielä pohjoisen reissukin. Kaikesta huolimatta oli tosi kiva päivä (niin, heti sen jälkeen kun kipunappi alkoi vaikuttaa) ja paras ylläri oli ehkä se kun kotiin tullessa yliväsyneenä huomaa että mulla on maailman ihanin mies joka oli siivonnut pyörremyrskyn jäljiltä olevan kodin ❤ Tai no, siivousvälineiden kanssa suurimmat hommat on kyllä edelleen odottamassa että teen ne, mutta nyt täällä sentään jopa mahtuukin siivoamaan eikä tarvi hävetä jos joku tulee yllättäen käymään.

Se mukapakollinen mukataidekuva:
 09072011102

Eikö se ikinä nuku…??

9 Hei

Kyllä, se nukkuu. Nimittäin sillon kun muut valvoo. Äh. Olin eilen päivällä huonovointinen monellakin tapaa ja kun särkylääkettäkään ei ollut missään muodossa, niin yritin sitten parantaa oloa nukkumalla. Sen lisäksi nukuin sitten vielä vähän lisää, ja vielä himppusen lisää, lopputuloksena se että olen ollut valveilla koko yön, ulkoillut koiran kanssa yhden aikoihin eikä todellakaan väsytä tai nukuta. Viimeisestä kahvikupposestakin on jo ihan liian pitkään, pian tulee täyteen 2 vuorokautta.

Pidän tässä nyt tämmöstä blogitaukoa, en siis siinä mielessä että en ite kirjottelisi pitkään aikaan vaan siis istun tässä tauolla lueskelemassa blogeja ja näköjään myös päivittämässä omaani vaikkei mulla kyllä mitään asiaakaan sinänsä edes ole. Mutta tarviiko aina ollakaan? 😉
Tauko tässä tapauksessa tarkoittaa siis tuota näpertelyä, sain pari päivää sitten huuto.net-ostokseni kotiin (hei huomatkaa, minä siis EN kuvaa ja kerro kaikesta mitä ostan tai tilaan! 😀 ) ja näpertelen niistä korvakoruja. Käytännössä siis liittelen pienenpieniä metallirenkaita toisiinsa saaden aikaan ketjumuodostelmaa, ja lisäksi kehittelen siihen mukaan myös jotain muuta kivaa. Yksi uusi paljastus minusta: Rrrrakastan kaikkea näpertelyä ja käsillä tekemistä! ❤ En vielä itsekään siis oikein ymmärrä että mitä teen kauppiksessa, mutta… No joo, monikin ammattiala kiehtoo ja mitään hopeaseppä- tms koulutusta ei sillon ollut täälläpäin tarjolla kun kouluun hain.

Mutta tää lopettais nyt tältä erää nämä läyryämiset tähän, hetken aikaa vielä nettisurffinkia, vitamiinijuomat kurkusta alas ja takaisin korusorvin ääreen. Kymmenen jälkeen olenkin sitten tunteroisen verran istumassa junassa kohti uusia kokemuksia, mutta niistä lisää myöhemmin. Ja hei, pakkaan kamerankin mukaan 🙂

Moikkelis koikkelis!

5 Hei

Typerää otsikkoa on kiittäminen Tykkimäen mainoksesta, joka ainakin täällä soi iltapäivisin tv: ssä aivan liian paljon. Osaisin sen varmaan jo sanasta sanaan ulkoa, ja ei, se ei ole mitenkään positiivinen oppiminen 😀

Mutta asiaan, se pidetään mikä luvataan, eikös? Näin ollen tarjolla on ihan pienimuotoista kuvasaastetta.

Aloitetaan Avonista 🙂 Paketti oli painoltaan useamman kilon, itse en sieltä kuitenkaan tilannut juuri mitään. Tuo “ei juuri mitään” pitää sisällään Foot Worksin Sugar Lime Mojito-kuorintavoiteen ja viilentävän kosteusvoiteen, Solutions-sarjan Beautiful Hydration-yövoiteen ja Super Enchant-ripsivärin. Lisäksi sain ilmaiseksi True Color voidemaisen luomivärin.
DSC00531
Joo, ignooratkaa tuo muki tuolla takana… 😀

Ripsariharja vaatii hieman totuttelua, hassun mallinen.
DSC00655

“Tää on ihan kiva, mutta… Miten tätä käytetään??”
DSC00656
Eli joo, ei tosiaan ole kokemusta tuollasista, eikä kyllä voidemaisista muutenkaan. Ajatus siitä että tuollasella siveltimellä sutisi väriä luomille, saa aikaan sen fiiliksen että se olis huulikiiltoa… Todennäköisesti keksin tälle jotain muuta käyttöä ihan lähitulevaisuudessa 😉

Uneton aamussa

2 Hei

Oikein mukavaa ja aurinkoista (joskin minun mielestäni kylläkin aivan liian kuumaa) lauantaihuomenta kaikille! 🙂

Viime yö on mennyt hereillä, osittain siksi että koira oli illalla saanut dyykattua itelleen sellasen herkkuaterian (paistettua kanaa sisältäen luita, sekä myös syödyistä kananosista jääneet luut…) että pidin parhaana ideana olla ainakin osan ajasta hereillä tarkkailemassa sen vointia. Onneksi kyseessä on kuitenkin iso koira ja todella pieniä luita, joten tuo tuskin on isommin niitä edes pureskellutkaan. Ensimmäisen kerran elämässäni voin kiittää myös nykyajan kanojen/broilereiden tuotantoa, ruokinta on niin reilua että niiden luut pehmenee kun eivät pysy mukana… No joo, tuo kannanotto riittäköön tuosta aihepiiristä!
Lola on kuitenkin onneksi vaikuttanut ihan normaalilta, mitä nyt juo normaalia enemmän mutta se nyt oli odotettavissakin. Marinoitua koipea plus tuo paahtava helle. Tuolla se koisaa parvekkeella. Asento sama, paikka vain eri 😀

DSC00529

Kello on just tällä hetkellä 07:12. Yllätän eniten itteni nyt kertomalla että oon saanut viimeinkin hinkutettua puhtaaksi parvekkeella olevan pöydän (muovikalusto, tuolit on ihan nätit kyllä mutta joo…) ja pyykitkin on tovin aikaa pyörineet koneessa. Menossa on toinen mukillinen kahvia, ja blogilistan suosikit on käyty läpi.

kahvi
Muki jonka sain rakkaaltani synttärilahjaksi vuonna 2010, eli muun ihanuuden lisäksi sillä on myös suunnaton tunnearvo. Onnistuin tuossa hetki sitten sitä tiskatessani kolauttamaan jopa kaksi kertaa niin että molemmilla kerroilla pelkäsin virallisen aamukahvimukini tulleen tiensä päähän. Ei siihen onneksi jäänyt jälkeäkään. Siili on vahvaa tekoa ❤
Kuten kuvasta näkyy, niin kahvi kuuluu juoda reilulla maidolla 😉 Ikävä kyllä en omista maidonvaahdotinta, oon aina pitänyt sellaista ihan turhana vempaimena mutta voisin (sitten joskus kun sinne pääsen…) Ikeasta moisen mukanani tuoda. Ihan vaan mielenkiinnosta, ja kun ei se paljoa maksakaan.

Miten siellä juodaan aamukahvi (tai joku muu aamujuoma) ja minkälaisesta astiasta?

P.S. Tiedän, että lupasin viimeksi niitä kuvia. Nyt ne ovat sentään jo koneella asti, joten enää ei mene kauan… 😉