Arkisto | syyskuu, 2011

Salaattiohjeet jakoon

23 syys

Nam!

En muista olenko asiasta jo joskus aiemmin täällä maininnut, mutta allekirjoittaneen lemppari ruokaisista salaateista on ihan itse kehitetty tonnari-feta-salaatti. Eilen tosin lisäsin siihen vielä uuden ainesosan, ennen en ole sinne mitään siemeniä nakellut mutta nyt heilautin niitä sekaan ihan reilusti 🙂

Tonnikalaa (hiutaleina öljyssä, enimmät öljyt kaadetaan koiran kuppiin)
Tomaattia
Kurkkua
Arla Apetina Classic-fetakuutioita
Kuorittuja auringonkukansiemeniä
(usein myös esim. jäävuorisalaattia revittynä, mutta juuri nyt kaappi oli salaatiton)

Kaikenlaiset salaattiohjeet on tervetulleita 🙂 Sekä ruokaisat, kevyet että hedelmäversiot. Lupaan kuitenkin jo nyt, että otan valtuudet soveltaa niitä tarvittaessa isostikin, ainakin jos niissä mainitaan sanat sipuli, katkarapu tai sieni 😉

Onnistunut vahinko

19 syys

Tein eilen illalla vadelmavalkosuklaamuffinseja. Menin ohjeesta sivuraiteelle sen verran että meillä ei pullo- tai oikeastaan muutakaan margariineja edelleenkään käytetä joten laitoin ihan ehtaa voita, ja valkosuklaalle oli käynyt jokin kummallinen kato tuolla jääkaapissa ollessaan… Vadelmat (tai siis vattu kuten pohjosessa oon oppinut sanomaan) oli sen verran isoja että laitoin ihan vaan keskimäärin yhden marjan jokaiseen vuokaan päällimmäiseksi. Alunperin kun siis oli tarkoitus heittää ne jäisenä taikinan sekaan.

Mikäs näky odottikaan kun herkut tulivat ulos uunista? Aika söpöä, ja todellakin ihka aito sattuma 🙂
sydänmuffi

Kuinka paljon surua ja ahdistusta on riittävästi?

15 syys

Sanotaan, ettei ihmiselle anneta suurempaa henkistä taakkaa kuin mitä se pystyy kantamaan.
Tämä saa kyllä miettimään, että kuinka vahvoina ne siellä jossain pahanolonjakamiskeskuksessa minua oikein pitää?? Muutaman vuoden sisällä on poistunut tästä maailmasta isän puolen pappa syksyllä 2006. Tätin mies samana syksynä, vain hieman myöhemmin. (Ei oltu aina niin hyvissä väleissä keskenämme, mutta tunsin kyseisen ihmisen kuitenkin koko elämäni ajalta, niin kyllähän se kosketti.) Eno, syksyllä 2005. Juuri tuota edellisenä kesänä vasta päästiin tutustumaan kunnolla lähemmin, juteltiin paljon mitä ei oltu aiemmin tehty. Äitin avomies, vuotta en nyt muista… 2008 loppuvuodesta? Ei myöskään oltu aina niin ylimpiä ystäviä mutta tuttu ihminen lähipiiristä. Mummu kaksi vuotta sitten, syksyllä 2009. Isä viime huhtikuussa. Ja nyt sitten toinenkin pappa. Tiedän että moni on menettänyt enemmänkin, koko perheensä kerralla tapaturmaisesti tms, eikä tässä nyt ole tarkoituksenakaan korottaa omaa asemaa mitenkään ylös ja kerjätä mitään säälipisteitä. Kuitenkin yhdenkin rakkaan ihmisen menettäminen sattuu niin ettei kaikki maailman sanat ja kielet riitä alkuunkaan sitä kuvailemaan, saati sitten kun niitä menee useita.

En edes tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, ajatus karkasi johonkin… Mutta kai tämä oli ainakin olevinaan jonkunlaista pahan olon kanavointia. Vaikka pystyn jo nauramaankin ja tekemään kaikkea kotona kun vain keskitän ajatukseni siihen puuhasteluun (ja niin on itse asiassa pakkokin tehdä että pää pysyy jotakuinkin kasassa), en yksinkertaisesti ole kyennyt kouluun tällä viikolla. Moni voisi laittaa laiskuuden piikkiin, ja sen ihan vapaasti tehköön… Onneksi itse tiedän kuitenkin miltä minusta tuntuu, mihin kykenen ja mihin en :/ En halua sitä tilannetta että syöksyn koulussa kesken tunnin vessaan parkumaan ja sitten selittelen opettajalle muitten kuullen miksi niin tein. Parempi näin. Sitäpaitsi, kun viime viikon sairastin kotona, niin jäinpäs sitten koko viikon ajalta pois ab-wordin tunneilta… Juttelin vastuuopen kanssa tiistaina ja sain kuulla sen mitä itsekin olin jo ajatellut, eli ei mitään asiaa niille tunneille nyt enää. Hiphei. Seuraavan kerran ab-kurssi on joskus tammikuussa… :/ No, jos nyt saisin siitä kuitenkin muut osiot suoritettua, wordin osuus ei voi (ehkä? eihän??) olla kovin paha 😉 Huomenna periaatteessa pitäisi olla koulussa ellei ole todistusta mistään. Se vaan että mitähän siellä tekisin? Lukkariin vilkaisu kun kertoo että sitä jo mainittua ab-wordia olisi koko päiväksi, joten… 😀 Taidan ihan vaan ilmotella tuolle vastuuopettajalle että hoidan aamupäivästä pari pakollista virastoasiointia, yhdeltä meillä on tapaaminen joten sinne sitten niitten jälkeen.

Tämä on taas näköjään näitä yöpostauksia mitkä tuppaa hieman rönsyilemään ja venymään… Toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun asti. Meikäläinen kun on koko viikon, sunnuntaista asti, elänyt niin ihanaa vuorokausirytmiä että yöt valvotaan ja nukkumaan mennään aamusella kun mies tulee töistä. Syy on se että en yksinkertaisesti kykene nyt nukkumaan yksin, ensimmäisenä yönä todellakin yritin eikä siitä tullut mitään. Ahdisti ihan liian paljon, syystäkin. En vain pysty nukahtamaan vaikka luulisi tähän jo tottuneen, en edes muista milloin tuo toinen osapuoli olis ollut viimeksi muussa kuin yövuorossa 🙂

Päivän ohjelmistoon kuuluu siis ainakin työkkäri (ou jee, toivottavasti selviän ilman jonottamista!), entinen työssäoppimispaikka, opettajan juttusilla käynti ja illalla ajattelin suunnata zumbaan. Ellen sitten pyhitä iltaa ruotsintehtäville (phyi) ja käy salitreenissä jo aiemmin.

Voita iPhone -mainostus

14 syys

”Tävla om en vit iPhone 4 i Sveriges största gayblogg dennism.se!”

Seikkailin tuolla blogien ihmeellisessä maailmassa, osuin ruotsinkielisen blogin sivuille jossa oli tuollanen kiva pikku kilpailu, palkintona valkoinen iPhone 4. Osallistuin siihen, osallistukaa tekin 🙂 Osalllistumisaikaa on 18.9. saakka.

Ei ikävä ja suru katoa milloinkaan

11 syys

“Oli sulla sydän niin lämmin hellä, oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit, meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistosi kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
Hyvää matkaa Pappa luokse rakkaan.”

Pappa (äitin isä) löytyi eilen 10.9. lauantaiaamuna, omasta sängystään ikuiseen uneen nukahtaneena. Asia jota ei vaan pysty käsittämään, etenkin kun isänkin poismenosta on vasta niin vähän aikaa…

(runonpätkän kirjoittajasta ei tietoa, kopsattu sukulaisen seinältä facebookista ja muunnettu hieman)

Pimp your kitchen!

9 syys

Kauan kauan on kyseinen asia jo pyörinyt mielessä, jopa jo Rovaniemellä asuessa. Silloin vaan jätin sen, koska olin sitä mieltä ettei siitä läävästä saa nättiä kotia tekemälläkään (mm. lattian muovimatto oli sen väristä ja –tyylistä että se sai koko kämpän vaikuttamaan likaiselta, siivouspäivänkin jälkeen!) ja toisaalta jos sieltä jostain olisin tarvikkeet löytänytkin niin ne olisi olleet todennäköisesti aika hinnakkaita.

Keväällä piipahdin kaverini kanssa Etolassa, koska olin saanut vinkkiä että dc-fixiä* (*palaamme asiaan kohta 🙂 ) löytyisi sieltä. Ja niinhän sitä löytyikin, vieläpä suht edulliseen hintaan, jota tietenkään en nyt enää muista…

Dc-fix on siis tarrakalvoa, itseasiassa niinkuin kirjojen päällystämiseen tarkoitettu kontaktimuovi muttei kuitenkaan ihan samaa tavaraa. Sitä löytyy eri väreissä ja kuoseissa, ja se on nimenomaan tarkoitettu esimerkiksi juurikin kodin sisustamiseen. Saa pois tarvittaessa, esimerkiksi samassa tilanteessa kuin meillä, että asuu vuokralla ja vuokranantaja ei välttämättä ilahdu “värjätyistä” yksityiskohdista asunnossa… En tosin ymmärrä miksi kaikenlaisia kaakelitarroja, varsinkin sellaisia kamalan rumia, on iät ja ajat saanut kuitenkin liimailla vuokra-asuntojen kylppärin seiniin?? Täälläkin oli niitä kun muutettiin tähän, onneksi lähtivät irti. Ei siinä mitään jos sen tekee tyylillä ja nätisti, mutta ei oo tullut vielä sellaista vastaan… 😉

Mutta höpinöistä toimintaan.
Eilen siis päätin että NYT, nyt sen teen, tai ainakin aloitan… Ja uhmasin maan vetovoimaa kiipeilemällä jakkaran kanssa keittiön yläkaapille kalvorullan saadakseni. Jouduin kuitenkin hetikohta toteamaan teletappityyliin että kiivetäänpäs uudestaan, rulla nimittäin oli kyllä musta niinkuin pitikin, mutta ei suinkaan kalvoa, vaan joululahjapaperia…

tarvikkeita
Osa tarvikkeista. Tai no, eihän tuosta oikeastaan puutukaan muuta kuin puukko, ja sekin löytyy tulevista kuvista. Vaikka tuossa taustapaperissa onkin ihan asialliset mittaruudukot, niin minähän en niihin luota… Vanha kunnon viivotin lyijytäytekynän kera on pop 😀
keittiöennen
Tästä lähdettiin liikkeelle. Jätin ihan tarkoituksella kuvaustilanteen just sellaiseksi mitä se oli, mitään hienostelematta tai lavastamatta, joten nätisti keikkuu juustohöyläkin tuossa nurkalla veitsi seuranaan… 😀 Tuo taso on usein ollut täydempikin, siihen tuppaa kertymään tavaraa välillä koska se on käytännössä AINUT pöytätaso mitä keittiöstä löytyy. Tiskipöydän nurkkaus on joo, mutta kun tiskitkin pitää johonkin mahduttaa, ja sen tilan vie jo kahvinkeitin. Aargh. Meille kämppä jossa on sekä pöytä- että kaappitilaa, kiitos!
keittiöalku
Wohoo! Ensimmäinen on paikoillaan. Tästä voi jo ehkä päätellä  mitä tuleman pitää? 😉
keittiö3
Jatkoa seuraa… Nuo pienet menee varmaan uusiksi, jos kalvoa jää. En vielä oikein tiennyt miten tuo kalvo käyttäytyy, ja onnistuin muutenkin vähän kämmäämään noiden kanssa. Tuo pistorasiakohta olikin yllättäen helpompi laittaa 😀
Ja epäilijöille (sekä minut tunteville) tiedoksi: En ole onnistunut osumaan tuolla (erittäin terävällä!) Marttiinilla vielä itseeni… 😉
keittiövaiheessa
Tältä siellä näyttää nyt tällä hetkellä, kesken siis vielä pahasti mutta sanoisin kyllä että huomattavasti kivemman näköistä kuin ekassa kuvassa! 🙂
Tavaratkin on vähän vaihdelleet paikkaa sen mukaan mitä kohtaa olen kalvottanut, vedenkeitintäkin on käytetty, puukko on vähän turvallisemmin eikä uhkaa tippua viattoman jääkaappia kaivelevan ihmisen varpaille. Mutta mistä nuo likaiset lautaset tuohon hyppäsi…?

Kuvailen ja raportoin lisää viimeistään sitten kun “uusi seinälaatoituis” on valmis.

Mitäs tykkäätte? Mielipiteitä? 🙂

Saikulla on aikaa laittaa vaikka meikit järjestykseen

7 syys

Joo, se viime päivitys sitten jäi. Eilen kuitenkin pääsin viimeinkin sairaanhoitajan vastaanotolle, tuloksena kehotus ostaa antihistamiinia joka mahdollisesti avaa lukossa olevan korvan(?) ja kolme päivää sairastelua kotona. Lisäksi tuli täysin puun takaa “lääkäri ei nyt ehdi tulla tuota korvaa kattomaan mutta laitan sulle nyt kuitenkin labralähetteen verikokeisiin ja nieluviljelyyn”. VERIKOKEISIIN?? *Glumps* Neulakammo. Hyi. Tiedän ettei se edes satu nykyään, mutta se inhotus, ajatuskin siitä että ihon alle tungetaan neula… IYYYYHHHHRRGGHH!! Jännempi homma kuitenkin että lävistysten ottamista se ei ole ikinä estänyt, tosin olen sanonut yleensä joka kerta että älä näytä sitä neulaa mulle… 😀
Asiaa labran puolella ei ainakaan auttanut se että käsiä kävi kattomassa kolme ihmistä joista toinen ja kolmas tökkäsi neulalla. Ja vasta se kolmas sai homman hoidettua… Juu on pienet verisuonet ja vieläpä aikalailla “piilossa”, mutta tuollasta en muista kyllä ennen tapahtuneen. Jos on ollut kokemattomampi ihminen siellä töissä, niin se on vaan heti suoraan pyytänyt jonkun kokeneemman paikalle, tuollasiakin kertoja muistan vain yhden. Jotenkin tuli melkein syyllinen olo siitä että eivät meinanneet saada yhtä hemmetin verinäytettä otettua… :/

Tänään sitten tuli tulokset puhelun välityksellä, ja ihan vaan virusperäistä/virustautia. Tuli käskytys lepäillä ja juoda paljon (vettä tai yleensäkin alkoholitonta, heh heh…) ja jos huomenna tuntuu vähänkään siltä että ei välttämättä ole perjantaina kunnossa niin hakemaan sekin päivä vielä vapaaksi. Tuntuu vaan hassulta kun nyt ei ole enää ollu edes kuumetta, flunssainen olo vain, mutta virustaudit sen tänäänkin soittaneen hoitajatätin mukaan onkin just siitä ilkeitä että ne antaa olettaa että joo, tervehtymässä tässä jo ollaan, ja kun sitten siinä luulossa lähtee kotoa ihmisten ilmoille niin kerääkin vaan lisää pöpöjä –> takaisin kotiin sairastamaan :/

Mutta jokohan tuo terveydentila-info riittää? 😀

kikoilaukku

Se laukku. Yllätin itsenikin tosiaan hankkimalla tuollasen, mutta kun niitä on muutaman kuukauden tuolla ehtinyt kattelemaan niin tulee siihen tulokseen että sehän oliskin ihan kiva… 😉 Ja hei, en edes ostanut mustaa vaikka meinasinkin joten pisteet kotiin siitä.
Tuossa on siis sisällä kangasvuori ja pieni avoin tasku, johon just ja just saan mahtumaan puhelimen pinkkeine pussukoineen. Ainut huono puoli on turhan pitkä vetoketju, jonka päätä saa aina olla kaivelemassa jostain laukun uumenista. Jotain patenttiratkaisua tuohon? 🙂
Kyseinen laukku on siis aitoa Kenialaista käsityötä, ja ostettu työssäoppimispaikastani Kikoi Tradingistä.

Kyllästyin siihen että meikit on kotona levällään, yleensä sohvalla. Tai no, enemmän siihen taisi kyllästyä kyllä Mika, joka muutamaan kertaan ehti huomauttaa aiheesta, etenkin sillon kun olin aamulla kiireissäni lähtenyt ja jättänyt ne normaaliakin enemmän levälleen… Joten siis.

pakkikiinni

tyhjäpakki

Kyseinen härpäke on siis virallisesti uistinpakki, mutta saa luvan kelvata sen aikaa että saan hankittua paremman. Hätäostos, kyllä tuonne jotain saa kuitenkin järjesteltyä 🙂

Haaveilen esimerkiksi tämmöisestä:

kuva on lainattu Sensaisti-blogista.

meikkipakki1

Joo, sai sinne tosiaan jotain ahdettua jotenkin. Kuva on aika tärähtänyt, pahoittelen… Jos joku haluaa noista pakkeleista tarkempaa esittelyä niin hihkaisee vaan kommenttiboksiin. Suunnitelmissa on tosin ollut tehdä jotain esittelyä niistä muutenkin, se kuvaaminen siinä vain on kaikkein haastavinta 😛