Kuinka paljon surua ja ahdistusta on riittävästi?

15 syys

Sanotaan, ettei ihmiselle anneta suurempaa henkistä taakkaa kuin mitä se pystyy kantamaan.
Tämä saa kyllä miettimään, että kuinka vahvoina ne siellä jossain pahanolonjakamiskeskuksessa minua oikein pitää?? Muutaman vuoden sisällä on poistunut tästä maailmasta isän puolen pappa syksyllä 2006. Tätin mies samana syksynä, vain hieman myöhemmin. (Ei oltu aina niin hyvissä väleissä keskenämme, mutta tunsin kyseisen ihmisen kuitenkin koko elämäni ajalta, niin kyllähän se kosketti.) Eno, syksyllä 2005. Juuri tuota edellisenä kesänä vasta päästiin tutustumaan kunnolla lähemmin, juteltiin paljon mitä ei oltu aiemmin tehty. Äitin avomies, vuotta en nyt muista… 2008 loppuvuodesta? Ei myöskään oltu aina niin ylimpiä ystäviä mutta tuttu ihminen lähipiiristä. Mummu kaksi vuotta sitten, syksyllä 2009. Isä viime huhtikuussa. Ja nyt sitten toinenkin pappa. Tiedän että moni on menettänyt enemmänkin, koko perheensä kerralla tapaturmaisesti tms, eikä tässä nyt ole tarkoituksenakaan korottaa omaa asemaa mitenkään ylös ja kerjätä mitään säälipisteitä. Kuitenkin yhdenkin rakkaan ihmisen menettäminen sattuu niin ettei kaikki maailman sanat ja kielet riitä alkuunkaan sitä kuvailemaan, saati sitten kun niitä menee useita.

En edes tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, ajatus karkasi johonkin… Mutta kai tämä oli ainakin olevinaan jonkunlaista pahan olon kanavointia. Vaikka pystyn jo nauramaankin ja tekemään kaikkea kotona kun vain keskitän ajatukseni siihen puuhasteluun (ja niin on itse asiassa pakkokin tehdä että pää pysyy jotakuinkin kasassa), en yksinkertaisesti ole kyennyt kouluun tällä viikolla. Moni voisi laittaa laiskuuden piikkiin, ja sen ihan vapaasti tehköön… Onneksi itse tiedän kuitenkin miltä minusta tuntuu, mihin kykenen ja mihin en :/ En halua sitä tilannetta että syöksyn koulussa kesken tunnin vessaan parkumaan ja sitten selittelen opettajalle muitten kuullen miksi niin tein. Parempi näin. Sitäpaitsi, kun viime viikon sairastin kotona, niin jäinpäs sitten koko viikon ajalta pois ab-wordin tunneilta… Juttelin vastuuopen kanssa tiistaina ja sain kuulla sen mitä itsekin olin jo ajatellut, eli ei mitään asiaa niille tunneille nyt enää. Hiphei. Seuraavan kerran ab-kurssi on joskus tammikuussa… :/ No, jos nyt saisin siitä kuitenkin muut osiot suoritettua, wordin osuus ei voi (ehkä? eihän??) olla kovin paha 😉 Huomenna periaatteessa pitäisi olla koulussa ellei ole todistusta mistään. Se vaan että mitähän siellä tekisin? Lukkariin vilkaisu kun kertoo että sitä jo mainittua ab-wordia olisi koko päiväksi, joten… 😀 Taidan ihan vaan ilmotella tuolle vastuuopettajalle että hoidan aamupäivästä pari pakollista virastoasiointia, yhdeltä meillä on tapaaminen joten sinne sitten niitten jälkeen.

Tämä on taas näköjään näitä yöpostauksia mitkä tuppaa hieman rönsyilemään ja venymään… Toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun asti. Meikäläinen kun on koko viikon, sunnuntaista asti, elänyt niin ihanaa vuorokausirytmiä että yöt valvotaan ja nukkumaan mennään aamusella kun mies tulee töistä. Syy on se että en yksinkertaisesti kykene nyt nukkumaan yksin, ensimmäisenä yönä todellakin yritin eikä siitä tullut mitään. Ahdisti ihan liian paljon, syystäkin. En vain pysty nukahtamaan vaikka luulisi tähän jo tottuneen, en edes muista milloin tuo toinen osapuoli olis ollut viimeksi muussa kuin yövuorossa 🙂

Päivän ohjelmistoon kuuluu siis ainakin työkkäri (ou jee, toivottavasti selviän ilman jonottamista!), entinen työssäoppimispaikka, opettajan juttusilla käynti ja illalla ajattelin suunnata zumbaan. Ellen sitten pyhitä iltaa ruotsintehtäville (phyi) ja käy salitreenissä jo aiemmin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: