Arkisto | hypetystä RSS feed for this section

I just feel to do… something!

8 Tam

Ihan ekaksi esittelyyn pari ale-löytöä. Kumpikin on sellasia mitä oon halunnut jo kauan, mutten mukamas ole vaan raskinut ostaa, aina on jotain tärkeämpää kuin joku noin kympin lasikippo… Mutta nytpä köyhdyin ainoastaan 3,30€. Siis noista molemmista yhteensä!

 
Se just tietynlainen muistikirja ja tiiviskantinen lasipurkki, Tiimari

Lähes koko ilta on mennyt ihan ihmeellisessä olotilassa. Sen lisäksi siis että flunssa on iskemässä päälle eli ellei nenä ole ihan tukossa niin se vuotaa niagarana, päähän, kurkkuun ja jokaiseen lihakseen sattuu, on koko ajan jotenkin normaaliin sunnuntaihin verrattuna ihan hyper-energinen olo! Kuten kaikille lukijoille on varmaan tullut jo selväksi niin vihaan tiskaamista. Kuitenkin tuossa alle tunti sitten löysin itseni tiskaamasta jo kolmatta kertaa tänään, vaikkei astioita edes ollut niin paljoa että se olis ollut jotenkin välttämätöntä… Nyt tätäkin kirjoittaessa aivot samalla työstävät kaikkea mitä teen seuraavaksi, mieli on koko ajan jossain ihan muualla. Mitä ihmettä tämä on? Koko ajan vaan pakko tehdä jotain…? Ja miksi ihmeessä tämä tekemisen fiilis tulee aina vain iltaisin, kun pitäisi alkaa vähitellen jo suunnittelemaan rauhoittumista ja nukkumaan menoa? No, en valita… Toivon vaan todella että tämä jatkuu vielä huomennakin, ja kiitos mielellään heti aamusta alkaen! 😀

Mainokset

Selätetty fiilis!

21 Lok

Ei siis mulla vaan flunssalla, toivottavasti. Tai ainakin mulla on sellanen olo voiton puolella ollaan viimeinkin. Onhan tätä jo kestänytkin taas…

Olin tänään pitkästä aikaa taas töissäkin, tosin vain hetken kun piti kiitää taas muualle. Se hetki oli kuitenkin tosi kiva, pääsin pitkästä aikaa höpöttelemään koulukaverini kanssa jota en oo nähnyt pitkään aikaan, ollaan yhteisten opintojen jälkeen jatkettu ihan eri oppiaineissa. Kyseinen kaveri siis on samassa top-paikassa joululomaan saakka ja jatkaa vielä ensi vuoden puolellakin 🙂

Selätetty fiilis on myös siitä että sain viimeinkin edellisen paikan arvioinnit! Jei! Olin tosin hakemassa niitä jo viime viikolla mutta ilman tuloksia, tänään kävin sitten vielä opastamassa että miten ja mitä niihin voi kirjoittaa… Hmph. Mielestäni tulostin ja jätin kyllä aiheeseen ihan kattavat ohjeetkin.

Täytyy tunnustaa että niin paljon kun olenkin eBayta selaillut jo varmaan pari vuotta, niin elämäni ensimmäisen ostoksen tein siellä nyt ihan vasta 😀 Sekin oli tosi pieni, tulee kirjeenä ja oli hinnaltaan $3.99. Pienestä on hyvä aloittaa… 😉
Tilasin viikko sitten myös Konadin tuotteita (yhden kuvalaatankin, söpösiä kuvia) mutta onnistuin kämmäämään sen tilauksen ihan kunnolla… Siitä lisää myöhemmin. (Note to self: MUISTA kirjoittaa aiheesta…)

Posti muisti minua tänään laskun lisäksi myös parilla kortilla postcrossingin kautta, joista toinen tuli Taiwanista ja on tämmöinen:

Ihana! 😀

(kuva täältä)

Tyypillistä, NIIN tyypillistä!

11 Hei

Muistinko pakata sen kameran mukaan reissuun? Niin että MUISTINKO?? No hemmetti soikoon EN! Ärmur.
Lohduttaudun sillä että unohdin sentään muutakin (nimim. etsimme lähintä apteekkia varmaan vartin verran, joku nimeltämainitsematon välillä melkein kaksinkerroin kävelevänä, särkylääkkeetkin oli kotona eikä laukussa) ja sillä että tuo reissu tuskin on kuitenkaan elämäni aikana ainokainen laatuaan, seuraavalla kerralla sitten…

Lauantai meni siis serkun kanssa Helsingissä. Siinä mielessä tuo oli ainutkertaista, että meikätytön matkat pääkaupunkiin on tähän asti rajoittuneet kahteen kertaan Linnanmäellä ja kolmeen menopaluuseen Tallinnaan, joissa siis Helsinkiä sen verran että satama on nähty mennen tullen. Pohjoisesta kotoisin olevalle maalais(tollo)tytölle tuossa siis oli jo jopa tietynlaista eksotiikkaa, päästä kiertelemään liikkeisiin minkä tarjontaa on aiemmin katellut vaan korkeintaan netistä… 😀 Juuri mitään en oikeastaan kyllä ostellut, varsinkaan vaatteita tai vastaavaa, johtuen rahatilanteesta ja siitä että edessä on vielä pohjoisen reissukin. Kaikesta huolimatta oli tosi kiva päivä (niin, heti sen jälkeen kun kipunappi alkoi vaikuttaa) ja paras ylläri oli ehkä se kun kotiin tullessa yliväsyneenä huomaa että mulla on maailman ihanin mies joka oli siivonnut pyörremyrskyn jäljiltä olevan kodin ❤ Tai no, siivousvälineiden kanssa suurimmat hommat on kyllä edelleen odottamassa että teen ne, mutta nyt täällä sentään jopa mahtuukin siivoamaan eikä tarvi hävetä jos joku tulee yllättäen käymään.

Se mukapakollinen mukataidekuva:
 09072011102

Koruharakka kehrää

4 Jou

Eikä nyt ole kyse saman nimisestä koruliikkeestä 😉

Joskus halusin ihan hullun lailla Nomination-rannekorun. Sitten en enää itseasiassa edes halunnut sitä. Sitten se iski taas, tahtootahtootahtoooooo…

Koska minulla on ihana mies, rannettani koristaa nyt hopeanvärinen perusranneke. Ei siis vielä ainuttakaan korupalaa, se on noinkin tyylikäs. Tiedän kyllä mitä siihen ensimmäiseksi haluan, itseasiassa kaksikin palaa jo, mutta toisenlaista ei välttämättä saa… Täytynee tyytyä sitten hieman vajaampaan versioon siitä palasta.

Kiitos huonon vanhan kameran, täällä välillä esiintyvät kuvat ovat mitä ovat. Elättelen kovasti toiveita että joulupukki toisi ihka uuden kameran, mutta sitä taasen en tiedä olenko muistanut vuoden aikana kiltteillä riittävästi.

Tällä hetkellä istuskelen kotona ainoana hereillä olevana oliona, sekä koira että mies kuorsaavat tuolla. Miehen päiväunet piti loppua viideltä, kello on kohta kahdeksan illalla… Hmm. Ei tämän illan ihan näin pitänyt mennä, toivottavasti tämä tästä vielä piristyy. Ei nimittäin ole kiva naukkailla lonkeroa tai kuoharia yksin, ja tänään olis parin paikallisen pikkujoulutkin… 😉

Oi onnea!

2 Jou

Sisäinen ja ulkoinenkin materialistini kehrää ja hihkuu, sillä sain tänään viimeinkin kotiin sen mitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Ei, se ei ole Avonin paketti, se tulee vasta ensi viikolla 😉 Sen sijaan uusi rakkaani, ihanaiseni, läppärini on vihdoin täällä.

Yhteinen alkumme on lähtenyt sujumaan vallan hienosti ja mallikkaasti, mitä nyt on pientä yhteisymmärryksen puutetta siitä missä päin tietyt kirjaimia suoltavat nappulat suvaitsevat sijaita. Ei siis kannata ihmetellä jos tekstit ovat puolillaan isoja kirjaimia väärissä paikoissa, ja sanat ovat ihmeellistä väärinkirjoitettua sekamelskaa. Katsokaa vain niiden sanojen viereisiä kirjaimia, niin saatte koodattua auki sen mitä minun piti oikeasti kirjoittaa 😉

Sanalla sanoen, ihan perustavallinen kone, mutta omiin korviini sana ”perustavallinen” kalskahtaa tässä yhteydessä suorastaan loukkaavalta. Koneen ulkonäölläkin kun on kuitenkin väliä, ja kun en saanut esimerkiksi vaaleanpunaista tai valkoista konetta niin sen oli oltava ehdottomasti musta. Ja tietyn näköinen, ei sellasta liian ”virtaviivaista”. Makuasioita, makuasioita… Mutta pääasia että tämä läpsykkä on ainakin omistajansa söpöys ja silmäterä 😉

Mahtava maanantai!

23 Elo

Huomenna on liiketalouden suunta-koulutuksen viimeinen päivä. Nopsaan se viis (no okei tänään vasta neljä) päivää siellä on kyllä mennytkin. Tänään oli opettajien kanssa minipalaveri jossa saatiin tietää kartoitustestien tuloksia. Hyvin oli kuulemma mennyt, jopa niin hyvin että kun sanoin että haluan kaikesta huolimatta (siis jos opiskelemaan satun pääsemään) ruotsin kertauskurssille niin sanoivat että pääset jos siellä on tilaa. Hui! Virallisesti tämä tieto annetaan suullisena vasta huomenna, mutta sain kuitenkin tietää myös että MULLA ON OPISKELUPAIKKA!! Oli lievästi sanottuna vaikeaa mennä suht pokerinaamalla takaisin luokkaan muiden luo, kun opettaja nimenomaan pyysi etten vielä paljastaisi että sain tuolle varmistuksen, kun muutama kuulemma kuitenkin on sellainen jonka opiskelujen aloittaminen on testejen perusteella aika epävarmaa… Eli siis piti välttää turhaa spekulointia ja stressiä. Vaikeaa oli joo, kun teki mieli hyppiä, huutaa, kiljua, hypettää…. 😀

Koulu alkaa 13.9., ja kestää noin pari vuotta. Sitä en sitten tiedä mitä teen valmistumisen jälkeen, yritänkö saada töitä vai jatkanko opiskeluja merkonomista joksikin muuksi. Voi tosin olla erittäin mahdollista että siinä vaiheessa vaihtuu kyllä sitten lennosta alakin, se labra kun kiinnostaa myös yhä edelleen 🙂 Käydään nyt kuitenkin tuo kauppis ensin. Taloushallintopuolelle siis menen 🙂

Aikalailla piakkoin koulun jälkeen odotti hammaslääkärikäynti. Tiedossa oli juurihoito, joten menin sinne hieman sekavin ajatuksin, muistissa on edelleen vuosien takaa juurihoito josta voin sanoa että MIKÄÄN ei ikinä ole tehnyt yhtä kipeää :/ Nyt tuli todettua kyllä se että kyseinen lääkäri sillä kauhukerralla oli joko osaamaton tai sadistinen tai molempia, koska tuo ei nyt sattunut ollenkaan. Tai no, pari kertaa ja ihan vaan siksi että lääkäri tunnusti vahingossa tökänneensä sillä neulalla liian syvälle jolloin se osui leukaluun hermoon ja vihlasi aika tuntuvasti. Muuten tuo keikka oli alta 20 minuutin ohitse, ei paha, ei ollenkaan 🙂

Nyt alan herkuttelemaan kera Fazerin sinisen ja uusimman lempparisarjani ❤

Kuvat täältä ja täältä

Kuulumissii

21 Elo

Haudihou ja täällä taas!

Kulunut viikko menikin aikalailla kouluun liittyvissä jutuissa, nimittäin liiketalouden alan suunta-koulutuksessa. Sama jatkuu vielä maanantain ja tiistain, ja “oikeat” opinnot alkaa toivottavasti syyskuun puolivälin tienoilla. Nyt parina päivänä on tehty kartoitustestejä monesta aineesta, viimeksi englannista, jonka suullista osaa jännitin mutta se sitten kuitenkin meni varmaan paremmin kuin kirjallinen 😀 Kysehän on siis aikuispuolen opinnoista, jossa on todella monen ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä, joten lähtötasokokeet lienevät varmaan ihan paikallaan.
Ei ainakaan toistaiseksi vielä mitään pahaa sanottavaa tuosta oppilaitoksesta; opettajat on olleet kivoja ja meidän ryhmä myös 🙂 Täytyy tosin tunnustaa että parin ihmisen nimeä en edes muista vieläkään…

Pakko mainostaa että sain viikko sitten ihan ensimmäisen oman ompelukoneen! Oon vieläkin täpinöissäni sen suhteen, jo pelkkä lause “mulla on ompelukone” tuntuu jokseenkin pökerryttävältä enkä todellakaan tiedä mistä alotan, mitä sillä ensimmäisenä teen… 😀 Etenkin kun meikäläisen käsityötaidoilla jopa joku verhojen ompelu voi olla joku vähän isompi kuin muutaman minuutin  projekti. Mutta hiljaa hyvä tulee, ja harjoittelu tekee mestarin, vai miten se meni…