Arkisto | tekemättömyysahdistus RSS feed for this section

Sunnuntain fiiliksiä

5 Hel

Lupasin perjantaina jo torstaina että teen tämän viikonlopun aikana arviointilausunnot arvioitavaksi. Niitä on 4-5, ja ne odottaa edelleen sitä että teen ne, deadline huomenna. Hupsis. Koko ajan on olevinaan jotain muuta tekemistä ja sellanen “joojookohta, on mulla vielä aikaa” –suhtautuminen. Jännä juttu että vielä tähän ikään mennessä ei useinkaan tule tartuttua niihin ikävimpiin hommiin silloin kun niistä on tietoinen, vaan ne pitää pitkittää ja jättää siihen kuuluisaan viime tippaan… 😀
Toisaalta, jos viime tippaa ei olisi, en saisi juuri mitään ikinä valmiiksi.

(kuvat  weheartit.com)

Kurjan aamun pelastus pari päivää sitten

3 Hei

Istuin keskiviikkoaamuna tapani mukaan tässä, juttelin tätini kanssa mummusta joka on jo todella huonona, syöpä vie mennessään eikä sille ole tehtävissä enää mitään muuta kun erittäin vahvat kivunlievitykset pahimpiin tuskiin 😦 Tuollainen aihe vetää todellakin mielialan matalalle, vaikka siihen on jo alkuvuodesta opetellut suhtautumaan niin että se on väistämätöntä, haluttiiin me sitä tai ei.
Meille onneksi kuitenkin tulee posti jo aamulla, noin 9-10 aikaan, ja sinä päivänä tulin jo Lolankin kanssa lenkiltä siinä kuuden jälkeen… 😀 Tuo postin tulo todellakin piristi päivää kummasti, nimittäin sain Saokan blogihaasteen kautta kirjekuoreen mahtuvan paketin, josta löytyi korvakorut ja kaulakoru. Oletan että Saoka on itse tehnyt nämä(kin), kun useita kertoja olen tekemiään koruja ihastellut… Ja ainakin on ottanut huomioon sen miten himoitsen ja kuolaan kaikkea missä on tähtiä/ketjuja 😀 Aivan mielettömän ihanat nuo molemmat, KIITOS vielä tätäkin kautta! Tuonne edelliseen postaukseen jo vastasinkin että perille ovat tulleet 🙂
Kuvia editoin tähän myöhemmin, kamerassa ne ovat olleet kyllä jo heti paketin avaamisesta lähtien, mutta kameran ja tietokoneen välille tuleva johto on taas… jossain. Ja omistan niitä jopa kaksi enkä tiedä tällä hetkellä kummankaan olinpaikkaa :/

Tunnen tekeväni taas pahastikin väärin kun istun tässä vaikka tiskivuori on valtaisa, pitkin kämppää on kaikkea roskispaikalle vietävää (ei meillä sentään kirjaimellisia roskia oleskele pitkin lattioita, mutta pahvilaatikoita sun muuta löytyy), pyykkiteline odottaa tyhjentämistä, lakanat pitää vaihtaa, tavaroita järjestää omille paikoilleen ja niitä on paljon… Ääh. Miksen voi olla aina niin täynnä virtaa kuin keskiviikkona olin, sen jälkeen kun sain koottua itseni aamulla? Oli suorastaan uskomatonta miten paljon sain aikaan sinä päivänä, kun ottaa huomioon miten saamaton olen ollut 😀 Ja kun oli vielä niin kuumaa ja helteistä. Nyt olisi ihanan viileä päivä, tuntuu melkeen kylmältä noitten helteiden jälkeen kun mittari näyttää nyt ”vain” 18 lämpöastetta.

Iltapäivällä silmälasiliikkeeseen valikoimaan kehykset, viimeinkin! 🙂 Illalla Mario Karttia/Mario Partya, jopa ihan neljän ihmisen voimin kun Mikan serkku ja veli tulevat viettämään peli-iltaa. Nuo on yleensä tupanneet olemaan kivoja hetkiä 🙂

Se sai yliotteen.

22 Hel

Masennus nimittäin. Joten arvatkaa oonko saanut mitään vieläkään aikaan? EN. Josta syystä masennun vaan lisää ja lisää. Asiaa toki vielä auttaa se että tuossa yksi yö huomasin että ystäväni kasiluokalta asti (ja hei minun kasiluokasta on 11 vuotta aikaa ;D ) on sitten pistänyt välit poikki. Sanomatta siitä mulle ihan mitään, poisti ja blokkasi vaan facebookissa. Tosin kyseinen ihminen nyt ei muutenkaan pitkään aikaan puhunut mulle mesessäkään ellen sanonut ite ensin jotain, eikä pitänyt yhteyttä muutenkaan vaikka asutaan samassa kaupungissa… Nähtiin viimeksi uutenavuotena. Tuo ex-kaveri erosi muutama viikko sitten miehestään, ja on sen jälkeenkin (kuulemma) skitsoillut siitä kun tuo äijä tuli viettämään iltaa samaan kämppään missä ite olin myös, erittäin lievästi sanottuna sairaalloisen mustis vaikkei siihen enää todellakaan ole edes syytä kun eronneet ovat. Mutta kun ei saataisi kaiketi olla ystäviä… Lisäksi kun meikäläisen intressit sattuu vielä olemaan jossain ihan muussa ihmisessä kun tuossa ex-kaverin exässä, se meidät tosin on tutustuttanut kun sattuvat olemaan suurinpiirtein parhaita kavereita keskenään 🙂

Tuon lisäksi vielä ex-kaverin veli ilmeisesi myös pisti välit poikki viime yönä kun vähän valotin asiaa sille mesessä, tosin vaan sen verran kun ite siitä tiiän eli suunnilleen tuon mitä kerroinkin. On sitten ilmeisemmin mennyt puhumaan siskonsa kanssa joka on taas ilmeisemmin haukkunut meikäläisen sinne alimpaan kuumaan paikkaan kun kaverilistaltaan potki tuokin mut pois… Ja jottei tää nyt olis liian yksinkertaista niin ex-kaverin veli taasen on mun exä 😀 Ja hyvä ystävä, tai ainakin oli vielä reilu vuorokausi sitten. Tämänhetkinen tilanne taitaa olla aivan toisenlainen.

Hiphei. Tähän kun lisätään vielä ne ”vainoharhailut” (jotka ei siis oikeasti ihan sitä diagnoosiltaan edelleenkään taida olla mutta en tiedä mikä muu niitä kuvais paremminkaan) tyyliin ”tuo ei vastaa mun tekstariin eli se on suuttunu tai aivopesty”, ”tuo ei puhu mulle enää mesessä eli joku on puhunu sille musta jotain paskaa”, ”tuokaan ei puhu mulle mesessä elikkä ihan taatusti se välttelee eikä halua enää syytä tai toisesta nähä mua ikinä” plus se että en tiiä miten selviän rahallisesti ens kuun alkuun saakka ja muut virastopaskaihanuudet, niin… Uskokaa tai älkää mutta alkaa taas vähitellen hajottaa päätä. Tuntuu etten saa taas otetta oikeen mistään, ilman Lolaa en olis taatusti poistunut kämpän ulkopuolelle moneen päivään… Tiedän että pääsen tästä taas ylös jo ihan senkin takia että mulla on vaan pakko, mutta se tieto ei just nyt isommin lohduta. Kaikkein eniten just nyt auttais erään ihmisen seura livenä, sen jota on ehkä eniten ikävä vaikkei se asu edes kaukana.

Kävi jo muutamaan otteeseen mielessä että varaanko ajan jollekkin psykiatrille tms… Mutta kattoo nyt kun saan taas lääkkeet haettua apteekista, tiedän että jo pelkästään ne saa olotilaa jo paljon paremmaksi. Ja ennen kun kukaan ehtii sanoa että ei pitäis elää kemikaalimömmöjen voimalla niin voin kertoa että se nyt vaan sattuu olemaan lääkitys jota mulla pitäis syödä koko ajan mutta jota en oo syönyt about puoleen vuoteen… ja tulokset näkyy myös tässä. Kilpirauhasen vajaatoiminta. Tosin jo senkin takia olisi ehkä ihan hyväkin varata se aika kun on ruvennut mietityttää eräs asia jota entinen psyko vuosia sitten sanoi mulla erittäin mahdolliseksi, mutta mitä ei sitten kuitenkaan ikinä missään millään tavoin testattu.

Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa…

16 Hel

Paitsi että tuo Apulannan biisi soi päässä, se sopii myös erittäin hyvin tämän postauksen otsikoksi.

Viimeksi kertoilin sitä kuinka on jo pakko mennä sinne työkkäriin hakemaan lippulappusia että pääsen tekemään sen sopparin Kontissa. Jepjep. Perjantaiaamuna olin yön jälkeen edelleenkin hereillä, menin sitten idiootti lukemaan sänkyyn kirjaa kun oli aikaa reilusti, ja tuota… Joo no heräsin siitä sitten joskus puoli kolmelta. Hiphei. Tänään jätin muuten vaan väliin, yöllä ja vielä aamullakin oli sellanen olo että isolla todennäköisyydellä oli kuumetta, pakkasta 20 ja keskustaan 4,5 kilsan kävely, ellen sitten olis raskinut käyttää lompakosta löytyviä hilusia kalliiseen bussilippuun. Koko päivän vaan paleli ja olo oli muutenkin tosi nuutunut, nyt tuntuu jo hiukkasen paremmalta. Tuli tosin otettua kunnon päikkäritkin, heräsin illalla 7 aikaan :S Haluan ja tarvin harrastuksia! Kaikki sellanen kiva vaan maksaa… Mutta joo, aamulla herätys soimaan (jos siis aion nukkua taas tänä yönä kun parina viime vuorokautena sitä on tullut tehtyä hieman liikaakin) riittävän lähelle että kuulen sen, mutta riittävän kauas etten saa sitä sängystä nousematta ja kävelemättä hiljentymään 🙂
Ihan oikeasti vaan ahdistaa taas vaihteeksi ihan suunnattomasti tämä kun tuntuu etten saa kertakaikkisesti mitään aikaan :/

Joskos huomenna oltaisiin taas viisaampia ja tekeneempiä asioitten suhteen. Samalla reissulla käyn hakemassa myöskin serkkuni lähettämän paketin ärräpostista. Siinä on tavarat jotka kesällä unohdin ottaa mukaan kun lähdin kotiin 😀 Sitä en tosin tiedä löytyykö sieltä mahdollisesti jotain ylläriäkin.